Tästä kirjasta olisin halunnut pitää enemmän, kuin pidin. Sen nimi on ihana, kansikuva kaunis ja netissä ja somessa kirja on kovin kehuttu ja saanut Goodreadsissa yli 4 pinnaa. Mutta tämä oli ensimmäinen koskaan lukemani True Crime -kirja, ehkä en ole vain tottunut genreen. Voihan olla, että tämä oli genrensä parhaimpia.
Katoan yön pimeyteen kertoo siitä, miten rikostoimittaja Michelle McNamara alkoi jäljittää Golden State Killeriksi ristimäänsä sarjamurhaajaa ja -raiskaajaa. Golden State Killer raiskasi yli 50 ja murhasi useita naisia Pohjois-Kaliforniassa vuosikymmenen (1976 - 1986) ajan. Michelle haastatteli tutkintaan osallistuneita poliiseja ja teki muistiinpanoja ja uhrasi pakkomielteelle koko elämänsä. Hän ehti kuolla ennen kuin murhaaja-raiskaaja saatiin kiinni. Se tapahtui lopulta 40 vuotta ensimmäisen raiskauksen jälkeen. Kirja käsitteli tätä Michellen uskomatonta sinnikästä työmäärää.Loppusanat on muiden kirjoittamat ja kirja sisältää liitteen, joka esittelee uhreja sekä joitain todistuskappaleita.
Mutta se, mikä jäi puuttumaan, oli murhaajan profiili. Vähän kuin olisin lukenut Alibi- lehteä tai jotain murhainfo-palstaa, mutta ilman lopun paljastuksia. Odotin koko kirjan, että pääsisin lopulta lukemaan, että miten tästä Golden State Killeristä tuli murhaaja! Kuka hän oikeastaan oli ja oliko hän ollut edes läsnä tai edes lähellä tai epäiltynä murhien aikoihin. Petyin aivan suunnattomasti. Kirjan lopussa on kyllä murhaajan kuva, sentään vähän apua kihelmöivään jännitykseen. Mutta lopulta piti googlettaa, että löysin lopulta Iltalehden artikkelin, ennen kuin sain uteliaisuuteni tyydytetyksi.
True crime -faneille varmaan ihan tosi kiehtova kirja. Ja sen verran voin sanoa, että kirjassa ei kuvailtu ja mässäilty raaoilla raiskauksilla tai murhilla, ihan oli kesyä luettavaa. Tämän takia ei tarvitse yöuniaan menettää tai järkyttyä. Aiheesta huolimatta sopii herkällekin lukijalle.
