tiistai 9. marraskuuta 2021

Lasse Nousiainen; Itärajatapaus


 Tässäpä mitä mainioin pikkukirja helsinkiläisperheestä, joka suuntaa Pohjois-Karjalaan sukulaisiin. Mustaa huumoria kieli poskessa, ihanan kliseisiä ihmishahmoja ja sitten lumoava yllätys. Onneksi en googlannut kirjaa ennen lukemista, sillä yhdessä kirjablogissa tuo yllätys oli paljastettu ja kyllä minusta kirja olisi ollut auttamatta pilalla, jos olisin lukenut kirjablogin tekstin ennen kirjaa. Valitettavasti. Minusta olisi todella tärkeä, ettei kirjoja spoilattaisi pilalle. Se on melkein kuin dekkarista paljastettaisi murhaaja. 

Kirjassa oli jotain samaa kuin Siina Tiuraniemen Jäämeressä. Kumpikin hyviä, road novel -tyyppisiä vääränvänkyröitä tarinoita, jotka saavat lukijan hymyilemään. Osittain kirjalle, osittain itselle. 

2 kommenttia:

  1. Aloitin tätä kirjaa kerran, ja se vaikutti minusta tosi hauskalta. Jostain syystä se jäi kuitenkin silloin kesken, mutta pitää ottaa joskus uusiksi.

    Minäkään en tykkää spoilaamisesta. On tosi harmillista, jos joku on kertonut jo etukäteen kirjasta jotain sellaista, minkä kuuluisi yllättää lukiessa. Hyvä siis tietää, etten googlaile tätä kirjaa ennen lukemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehkä yrittää uusiksi. Itse kuuntelin kirjan äänikirjana, siinäkin oli jotain taikaa, nautin silloin erikoisen paljon murteesta ja mukavista sanoista. Niin itäsuomalainen vaikka itse olenkin =). Lukija oli hyvä.

      Poista