Varjon sisar kertoo kolmannen sisaren tarinan tästä seitsenpäisestä adoptiotyttöjen sarjasta. Asterope eli Tähti (järjetöntä suomentaa - eikö olisi voinut olla vaikka Star?) saa vihjeitä alkuperästään, kun Papa Salt on jättänyt hänelle vinkiksi perienglantilaisen kirjakaupan ja nimen Flora MacNichol. Näillä eväillä Tähden on selvitettävä oma lähtökohtansa. Tähti tekee irtioton sisarestaan CeCestä, jonka kanssa hänestä on tullut kuin paita ja peppu. Kirjan tarina liikkuu kahdessa ajassa, kuten sarjan kirjoissa aina ja lopulta etsitty yhteys nykyisyyden ja menneisyyden välille syntyy.
Kirjasarjan kehystarinahan on aivan järjetön! Mutta jokainen kirja, vaikka toistaakin koko ajan samaa, on viihdyttävä romanttinen hyvänmielentarina. Kun ei turhaan kysele, niin mikäs näitä on lukiessa. Mutta kieltämättä kiusasi, kuten huomasin aikaisemmin jotain toistakin kiusanneen, erään romaanihahmon ajatukset: epäilys, että hänelle tulee talven tullen ikävä talviunta nukkuvia oravia. Ensin olin pudota tuolilta oravien talviunen takia. Sitten mietin, että okei - ehkä minä en tiedä kaikkea ja on olemassa joku oravarotu, jotka todella painuvat talviunille. Tiedä häntä, yritin googlettaa myös maaoravia ynnä muita, mutta en löytänyt mitään todisteita talviunta horrostavasta oravarodusta. Onhan tämä nyt ihan sama kuin seittiä kutovat lukit, kahlaajalinnuiksi luokitellut kurjet ja juhannuksena kukkivat syreenit tai loppukesästä laulavat linnut. Ja mustikat, joita poimitaan väärään aikaan metsistä. Hm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti