No nyt tämä on kuunneltu. Oli aika pitkä, mutta mielenkiintoinen kuunneltava. Ainakin nyt tuntuu siltä, että kirja oli mukavampi kuunnella, en tiedä minkälainen tämä olisi ollut itse lukea. Kirja on kertomus Suomen historiasta aina alkujysähdyksestä Minna Canthiin. Herkullisen vetävää kieltä ja napakasti napsahtavia asiakokonaisuuksia. Hyvin sujuvaa ja kulkevaa. Eniten pidin keskivaiheesta, jossa - yllättävää kyllä - puhuttiin keskiajasta. Oikeastaan tällä kirjalla voisi korvata koko Suomen historian kouluissa, koko setin ala-asteelta yläasteelle saakka ja sen jälkeen lukioihin. Tässä tulee oikeastaan kaikki. Minulle mielenkiintoisinta antia oli oppia sanojen etymologiaa, mikä on tullut mistäkin kuten rekilaulut - räähkälaulut, jolla ei ole mitään tekemistä reen kanssa. Huikeaa! Ja Agricolan aikana ei käytetty vielä sanaa ihminen, vaan se oli inhiminen. Aivan lumoavaa. Pelkästään tällaisten tietojen takia kirja kannatti lukea. Niin ja opin tietysti hirveän paljon muutakin.
Pidin kirjasta, mutta mietin, olisiko jotain voinut ottaa mukaan ja jotain jättää pois. Kirjassa oli kulttuuria, politiikka, taiteita... mutta niistäkin musiikki oli aika runsaasti edustettuna, kun taas maalaustaidetta ei juuri nimeksikään. Ihan ohut siivu kirkkomaalauksia kyllä. Loruja, kansansatuja, loitsuja, rukouksia kyllä... mutta taas esimerkiksi muinaiset lääkitsemiset ja reseptit puuttuivat.
Niemi sai kirjojen Finlandia-palkinnon vuonna 2017, enkä yhtään ihmettele miksi. Niitä muita sen vuoden ehdokkaita en ole lukenut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti