Tämä oli ehkä sekavin dekkari, mitä olen koskaan lukenut. En meinannut tajuta ja ymmärtää kirjasta mitään. Vaikeutta lisäsi se, että kuuntelin kirjaa äänikirjana. Olisiko kirja auennut paremmin itse lukemalla? Edellinenkin sarjan osa, Rajamaat, oli jo sekava ja monimutkainen, mutta tämä oli vielä astetta vaikeampi.
Jälleen ollaan sarjamurhaajan perässä ja jälleen Sam Berger joutuu itse toimimaan lainsuojattomana. Jälleen väärennetään tuntomerkkejä, ripotellaan väärää dna:ta sopiviin paikkoihin. Ja on verta ja veitsiä ja väkivaltaa. Taas mietitään, kuka on lopulta hyvis ja kuka pahis. Onko hyvä poliisi oikeasti hyvä vai paha tai onko paha poliisi sittenkin hyvä. Mukana edelleen kauriinsilmäinen kollega Deer ja Säpon hyvis/pahis -hahmot sekä sieltä eronnut Molly Blom. Kirjassa viitataan vähän myös sarjan edelliseen osaan, jonka juonta vatvotaan lisää. Oikeasti. Ei tällaista voi tapahtua edes hulluimmassa vaihtoehtotodellisuudessa.
Mutta lukijan äänessä oli jotain rauhoittavaa ja taikaa, sitä kuuntelin mielelläni ja koska kehysjuoni on edelleen kesken, niin eihän tätä sarjaa tähän voi jättää.
Apua, kuulostaapa kamalalta! :D Joistain kirjoista ei vain ota tolkkua. Itse menin sekaisin Niko Rantsin esikoisdekkarissa, josta yleisesti on näköjään pidetty.
VastaaPoistaJos en ihan väärin muista, niin itsekin taisin sekoilla joatin tuon Rantsin kirjan kanssa, vaikka pidin muuten kirjasta. Mutta henkilöt meni sekaisin =). Olen aina miettinyt, onkohan mulla joku hahmotushäiriö, kun joskus kirjan henkilöt on niin vaikea muistaa!
Poista