Alkusanoissaan kirjailija viittasi Ira Levinin kauhukirjaklassikkoon Rosemaryn painajainen. Se oli vähän paksua, Rosemaryn painajainen on mielestäni ihan pyhä ja ainutlaatuinen tarina, ja tämä Totuuden kirous oli saanut siitä vähintään vaikutteita. Oikeastaan paljon enemmänkin. Ihmettelen, miten joku kehtaa kirjoittaa näin kopion siitä kirjasta. Tällä ikuisella juonellahan on hauska ja houkutteleva herkutella, mutta oikeasti asia on kuin kirjoittaisi Psykon uudestaan. Mutta kun pääsin asian yli, niin osasin nauttia tästäkin romaanista. Juoni on täsmälleen sama: nuoripari perustaa perheen ja muuttaa ihanaan uuteen kotiin. Vaimo alkaa odottaa lasta. Totuuden kirouksessa vaimo on sijaissynnyttäjän roolissa. Mutta minkälaiselle perheelle vauva onkaan menossa? Miehessä on jotain suorastaan saatanallista. Onhan se vähän kliseistä (ehkä juuri Rosemaryn painajaisen takia) ja koomista juuri siksi. Tämä ikuinen sama juoni, hohhoijaa - mutta viihdyttävää luettavaa yhtä kaikki.
En ole Jamesia koskaan lukenut, mutta onpa kiusallista kopioida toista juonta noin.
VastaaPoistaNo niinpä =). Mutta ehkä se on tyypillistä Peter Jamesille, olen lukenut häneltä myös jonkin kliseistäkin kliseisimmän kummitustarina-kirjan, mietin miten joku voi kirjoittaa tätä samaa vanhaa juonta uudestaan näin röyhkeästi =). Hänen dekkarit on sitten parempia.
Poista