David Baldacci; Henkeen ja vereen

Mietin pitkään, pitäisikö tämä varustaa myös tagilla *en pitänyt*, mutta ihan niin alas ei ehkä tarvitse mennä, vaan ei paljon puutu. En ole lukenut muita Baldacceja, tämä Henkeen ja vereen aloittaa kuulemma uuden sarjan. Kirja oli hyvin norarobertsmainen. Niin kevyttä ja epäuskottavia tilanteita, kuin vain voi keksiä. Romantiikkaa, jännitystä, seksikkäitä naisia ja ilkeitä äitipuolia, rikkaita isäpuolia...
Kirjan alussa päähenkilö Mace on vankilassa, johon hänet on vääryydellä suljettu. Poliisin virka on samalla peruutettu. Mace pääsee vankilasta ja haluaa tehdä kaikkensa saadakseen virkansa takaisin. Paras konsti siihen on saattaa murhaaja edesvastuuseen teoistaan. Tässä Macea auttaa lakimies Roy Kingman.
Mace on vahva ja treenattu, seksikäs, ajaa moottoripyörällä, hänen sisarensa on poliisipäällikkö ja äitisuhde huono. Romantiikkaa, uima-altaita ja koripalloa. Voi taivas, miten olen hiusjuuriani myöten tännä koripalloa. Päähenkilöt tietenkin pelaavat koripalloa ja voittavat muut. Mace aloittaa työskentelyn rikkaan miehen kartanossa, jossa on tietenkin koripallokenttä. Ja satoja erilaisia koripalloja. Sivukaupalla kerrotaan, miten joku koripallopeli etenee. Siis... koripallo?? Ketä kiinnostaa!
Mace kohtelee äitiään ja isäpuoltaan epäinhimillisen ilkeästi. Isäpuoli, skotti, on esiintynyt kiltti-asussaan ja Mace nauraa ja ilkeilee tälle siitä. En tykkää. Miksi pitää olla ilkeä. Yäk, en pidä sinusta Mace.