En pitänyt
Metsästäjistä läheskään yhtä paljon, kuin Adler-Olsenin aiemmasta ryhmä Q:n tutkimuksesta
Vangista. Metsästäjissä oli kapeakatseisesti luotu rikas kultalusikka suussaan syntynyt jengi, jonka pahuutta oli vaikea kuvitella. Porukka aloitti pahat tekonsa jo kouluaikoina ja tämä jatkui aikuiselämään asti. Jotenkin kliseistä. Pitääkö rikkaiden penskojen olla väistämättä aina pahoja ja väkivaltaisia... metsästäjiä. No metsästys oli ainakin astetta vakavampaa metsästystä, hyvinkin inhottavaa sellaista.
Rikoskomisario Carl Mørck oli oma itsensä ja ihana avustaja Assad, mutta mitään uutta heidän luonteestaan ei käynyt ilmi, ei kehitystä, ei salaisuuksia. Kaksikko sai avustajakseen Rosen, joka ei ollut kelvannut mihinkään muuhun yksikköön. Jotain huumoria tässä sentään oli, mutta ei edes puolta prosenttia siitä, mitä ensimmäisessä kirjassa.
Näin eilen kirjastossa tämän sarjan neljännen kirjan, mutta valitettavasti kolmas loistaa poissaolollaan, joten jäi sitten se neljäskin poimimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti