Michael Hjorth & Hans Rosenfeldt; Tunturihauta

Kirjasarja senkun paranee, mutta Sebastian Bergman senkun pahenee kirja kirjalta. Tarkoitan, että minusta Sebastian on inhottava, ilkeä ja kaikin puolin vastenmielinen tyyppi! Seksiaddikti psykologi, joka on kaikille ilkeä. Ei kerro tyttärelleen olevansa tämän isä ja kaiken lisäksi vehkeilee tyttärensä selän takana, ettei tätä hyväksyttäisi hienoon amerikkalaiseen turvallisuusoppilaitokseen. Siis minkälainen isä oikeasti olisi niin törppö ja sietämätön, että estäisi oman tyttärensä pääsyn sinne! Ei tämä voi mennä näin. En tykkää.
Minusta koko Sebastianin voisi jättää pois näistä kirjoista kokonaan, mutta samapa tuo. Monet muutkin poliisien väliset skismat ja parisuhdesotkut ovat jotenkin inhottavia. Ursula ja Torkel, Billy ja My, ja sitten Vanja. Vanja-raukka, jonka adoptioisä saa syytteen talousrikoksista.
Sebastianin ja Ellinorin avoseksisuhdekin tapaa ihan oman ulottuvuutensa, kun Sebastian tunnustaa, että Ellinor on hänelle vain kodinhoitaja, jota hän panee. Sillä lailla.
Niin se rikosjuttu? Juu-u, ihan kiva, ei liian monimutkainen etteikö siitä olisi ottanut selvää, mutta vähän rönsyilevä ja irrallinen. Mutta toki niin kiihkeän koukuttava, että eihän tätä paljon malttanut kädestään laskea.
Erityistä: turvapaikanhakijoina maahan tulleiden afgaanilaisten tilanne, naisten asema. Suojelupoliisi, CIA, terroristit. Onko oikeasti sellaisia muslimimiehiä, jotka eivät antaisi naisille edes omaa kännykkää? Höh.