Tämä toinen äänikirja-kokemukseni oli aivan erilainen kuin ensimmäinen (Eleanorille kuuluu ihan hyvää, joka oli vain keskinkertainen). Nyt oli niin ihana lukija, että olisin kuunnellut vaikka puhelinluetteloa hänen lukemanaan! Ja sitten kun siihen vielä yhdistää Pajtim Statovcin suunnattoman kauniin kuvailevan kirjoitustyylin, niin tämähän menee päähän kuin häkä.
Vaikka ei Bolla pelkkää kauneutta ollut. Se oli myös hirveän raakaa, repivää, inhottavaa ja rivoa realismia. Väkivaltaa. Rujoutta. Kuuntelijana ärsyynnyin ja vihastuin, inhosin ja halveksin. Sitten taas keinuin kauniin sadun aalloilla, se oli kuin hunajaa sielulle. Statovci on melkoinen velho.
Romaanin päähenkilö oli Arsim. En pidä hänestä. Arsim on albaani, joka menee naimisiin naisen kanssa. Saa lapsen, lapsia, on isä.. ja rakastuu sitten kauniseen mieheen, Milosiin. Pristina, Kosovo; albaanit, serbit… Arsim on inhottava siitä syystä, miten hän kohtelee vaimoaan ja perhettään. Ja silti; kerronnan keveys, leijuvuus! Ihan uskomaton tarina. Ihan uskomaton kirjailija.
Olen lukenut aikaisemmin Statovcilta romaanin Tiranan sydän ja arvasin, että tässä on nyt yksi tulevia lempikirjailijoitani.
Vähän harmittaakin; olisi ehkä ollut kiva lukea tämä ihan itse oikeana kirjana. Kyllä minusta äänikirja on vain kalpea haamu oikeaan kirjaan verrattuna. Lukija tekee kuitenkin näköjään paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti