Jussi Adler-Olsen paransi vähän otettaan tähän osasto Q –sarjan 7. osaan. Nimittäin nyt ei ollut määrättömäsi alaluokan vitsailua, ainakin pahimmista kamelinpieruvitseistä oli päästy eroon. Ylilyöntejä on mielestäni edelleen Rosen pahat mielenterveysongelmat. Mietin, voiko ihminen, jolla on on noin paha skitsofrenia, olla oikeasti poliisi. Voiko suorittaa poliisikoulua hyväksyttävästi läpi, jos tulee eri päivinä eri ihmisenä töihin. Kun kuvittelee olevansa milloin Rose, milloin Vicky tai joku muu sisarus. Ja tämän kohtauksen laukaisee mitä ilmeisimmin se, että pomo pyytää tekemään jonkun työtehtävän. Töissähän kuitenkin kuuluu tehdä jotain tehtäviä. Vähän epäuskottavaa. Tässä kirjassa Rose oli vajonnut psykoosiin.
Jäljelle jäänyt osa Q-ryhmästä tutkii murhaa menneisyydestä ja murhaa nykypäivästä.
Kolme nuorta tyhjäpäistä bimboa yrittää huijata sosiaalitoimistoa ja saada vähän lomarahaa, etuuksia, asumistukia… mutta ei tietenkään tehdä mitään töitä. Sosiaalitoimiston työntekijä saa tarpeekseen. Olisiko niin suuri menetys maailmalle, jos tällainen heitukka jäisi auton alle? Hemmetti, maailmahan kiittäisi. Ja veronmaksajat. Oikein mainio tarina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti