Ystäväni Owen Meany oli hyvin erikoinen, mielenkiintoinen, kaunis, haikea ja suuri romaani. Tyypillistä John Irvingiä. En muista mitä Irvingejä olen aikaisemmin lukenut, ainakin Garpin maailman, jota en varmasti aio lukea uudelleen, Kaikki isäni hotellit.. jonka uudelleen lukemista voisin ehkä harkita... ja joitain muita pakostakin, mutta en kyllä muista niistä paljoa. Täytyy aloittaa varmaan uusintakierros ilman Garpin maailmaa. Se oli niin hyvä, että muistan siitä liikaa. Parhaita kirjoja ei voi lukea kuin kerran (eikä paljon muitakaan - ihan harvoja poikkeuksia lukuunottamatta). Garpin maailma yli yksi niitä suuria kirjoja, jotka ovat vaikuttaneet minuun todella. En voi muuta kuin suositella.
Owen Meany on kirjailijan minä-kertojan omituinen ystävä. Pieni, hintelä, terävä, eriskummallisella äänellä varustettu poika, jota kaikki haluavat nostella. Joka vetoaa jostain kumman syystä tyttöihin. Joka on saanut päähänsä, että hän on Jumalan työkalu. Kirja seuraa kaverusten kasvua pikkupojista aikamiehiksi muutaman vuosikymmenen ennen Vietnamin sotaa, sen aikaa ja jälkeisiä aikoja.
Ihan pikkuisen liikaa oli mielestäni käsitelty Vietnamia ja Amerikan presidenttipeliä ja politiikkaa, mutta tavallaan nekin kuuluivat Owenin tarinaan.
Olen vaikuttunut.
Kirja napsahtaa Helmet -lukuhaasteen kohtaan 43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti