En ollut muistaakseni koskaan kuullut Ritva Sarkolasta aiemmin ja tämäkin Puhu hiljaa rakkaudesta -dekkari on sarjan kymmenes kirja. Siksi ainakin poliisien osuus kirjasta jäi minulle siinä mielessä hämäräksi, etten tiennyt heistä ennalta mitään. Mutta ei se ainakaan yhtään häirinnyt tässä kirjassa. Pääosassa oli vain ja ainoastaan murhatapauksen tutkinta, ei poliisien yksityiselämä.
Nuori nainen murhataan puistossa ja poliisi löytää murhapaikan välittömästä läheisyydestä uhrin sulhasen. Tällä on ase kädessä ja aseesta löytyy ainoastaan yhdet sormenjäljet. Mutta olisikin ihan liian helppo ratkaisu, että asetta pitelevä miesystävä olisi syyllinen.
Kirjan henkilöt käyttäytyvät ja kommunikoivat hivenen epäuskottavasti. Pidin kirjaa sopivana pikku-välipalana, josta sai jonkin verran ajanvietettä, mutta mitään lähempää tarkastelua juoni ei olisi kestänyt. Kirjan nimi on kyllä kaunis.
Kirjalla Helmet 2017 -haasteen kohtaan:
| 20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti