Kohta voi vähän kirpaista kertoo siitä, mitä kannessa luvataan: nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat. Ajattelin kirjaa hauskemmaksi, vähän niin kuin netissä liikkuvat lääkärien saneluita -meemit, joissa potilas parantuu hoidosta huolimatta, tai varvas teipataan naapurin varpaaseen. Ja kyllä, oli tämä osaltaan hauskakin. Kirja oli koottu päiväkirjamaisesti ja tämän nuoren lääkärin päiviin mahtui monta hullunkurista, uskomatonta ja naurettavaa sattumaa. Mutta sitä enemmin päiväkirjamerkinnät avasivat sitä, miten älytön tilanne Britannian terveydenhuollossa on. Lääkärit ja muu hoitohenkilökunta ajetaan aivan totaalisesti piippuun. Työolosuhteet ovat huonot ja suorastaan joskus mahdottomat. Palkka on huono. Päivät venyvät ylipitkiksi, lepotaukoja ei ole, pitää vaan päivystää ja yhdellä lääkärillä on älytön määrä potilaita... Näin korona-aikana, kun meillä hoitajien lomat on peruttu ja hoitohenkilökunta joutuu hätätöihin tai kärsii työtaakasta, tulee kyllä mieleen yhtä jos toistakin.
Jos joutuisin potilaaksi, tiedän varmuudella haluaisinko lääkärikseni tai hoitajakseni sen levänneen ja hyvällä mielellä viikonloppua kotona viettäneen, lounaansa syöneen ja reippaan tyypin, vai unetta päivystäneen ja alhaisesta verensokerista kärsivän zombin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti