Taiteilijan vaimo on Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan 6. osa. Ensimmäisissä kirjoissa päähenkilönä oli Ida, näissä parissa viimeisimmässä taas Kirsti, Idan tytär. Tässä romaanissa Kirsti ja Iivo asuvat aluksi Pariisissa, mutta muuttavat myöhemmin takaisin Suomeen ja perustavat nuorena parina perheen. Taas kerran tavataan Suomen historiaan jälkensä jättäneitä kuuluisuuksia, taiteilijoita, ja eletään mukana lähihistorian mullistavissa tapahtumissa. Kieltolaki, Lapuan liike, Edelfeltin patsas, Olavi Paavolainen ja Mika Waltari...
Aina lukiessani Mustosta mietin, mikä tämä ihmeellinen sävy näissä on. Nyt tulin ajatelleeksi termiä yksitotisuus. Vaikka päähenkilö kertoo tarinaa minä-muodossa, hän jättää pois kaikki tunteet, kuvailut ja ääripäät. Kirjoissa päähenkilö ei juurikaan kerro tunteistaan, vaan aivan kuin tarkkailisi omaa minäänsä itsensä ulkopuolelta ja kertoo ainoastaan mitä tekee ja reagoi. Kun Kirsti saa vauvan, hän ei ihmettele rakkautta tai kerro miten sydän pakahtuu. Hän vain kertoo ottaneensa lapsen rinnoilleen tai miten lapsi ääntelee kopassaan. Tämä on jotenkin jännää, aivan poikkeuksellinen ote.
Vaikka nämä loppupään osat eivät enää yllä ihan alkupään kirjojen tasolle, niin silti ovat ihania luettavia vielä ja odotan saavani jo seuraavan osan, Sotalesken, käsiini.
Jälkikäteen aloittamassani vuoden 2017 Helmet -haasteessa tämä menee kohtaan:
| 45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti