Luin viime viikolla Mustosen Taiteilijan vaimon ja kun satuin heti perään saamaan käsiini ellibs-palvelusta tämän seuraavan osan, Sotalesken, niin en voinut pidätellä. Ja tämä oli vielä parempi osa, kuin Taiteilijan vaimo. Nyt elettiin niin jännittäviä aikoja, Suomen sotavuosia, talvisotaa ja jatkosotaa. Mentiin Karjalaan, Petroskoihin, koettiin Helsingin pommituksia ja oltiin pommisuojassa piilossa. Kirjassa elettiin todellista elämää ja koettiin koskettavia kohtaloita. Päähenkilöinä edelleen Kirsti ja Iivo. Ja taas kerran, kuten usein näissä Suomen sodan aikaa käsittelevissä kirjoissa, tuntui niin viiltävältä ajatella - oikeasti ajatella - monien nuorten miesten kohtaloita. Niitä kirkasotsaisia siloposkia, tuskin teini-iästä päässeitä, melkein lapsia vielä, jotka joutuivat sinne sotaan ihan oikeasti puolustamaan isänmaata. Tämä oli vain kirja, mutta yhdelle sukupolvelle se oli oikeaa elämää.
Sotaleskessä Ida totesi hyvästellessään poikiaan Voittoa ja Veikkoa sotaan, ettei hänestä koskaan tule äitiä, joka riemumielin lähettää poikansa sinne jonnekin taistelemaan. Kenestäpä tulisi.
Kirjalla vastaan vanhaan Helmet 2017-haasteeseen kohtaan:
| 8.
Suomen historiasta kertova kirja ja Popsugar 2020 -haasteessa kohtaan:
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti