Tämä on jo seitsemäs Sebastian Bergman -kirja. Tytär Vanja Lithner toimii poliisin henkirikosyksikön johdossa ja selvittää sarjamurhaajan jälkiä. Murhilla ei näytä olevan mitään yhteistä tekijää ja siksi pitää turvautua kriminaalipsykologina työskentelevän Sebastian Bergmanin apuun. Jotain yhteistä alkaakin lopulta löytyä. Muuten Bergmanin arki täyttyy lähinnä lapsenlapsen hoitamisesta ja osa-aikaisena terapeuttina toimimisesta. Mutta sieltäkin paljastuu iso salaisuus, kun eräällä asiakkaalla on samanlainen kohtalo, kuin Bergmanilla itsellään; kummallakin on tsunamissa kuollut lapsi.
Verkko kiristyy myös henkirikosyksikössä työskentelevän Billyn ympärillä. Huh, nyt oli jännää. Ja niinhän tässä taas kävi, että vaikka kirjan tämä rikostapaus saatettiin nätisti loppuun, niin uusi koukuttava tarina vihjailtiin käyntiin.
Kirja on julkaistu vuonna 2021 ja on minulle ensimmäinen romaani, jossa mainitaan Korona-virus. Se ei muuten tuntunut sopivan kirjan luonteeseen ollenkaan, jotenkin droppasi vähän tunnelmaa.
Tämän nyt ehkä voisi laittaa Helmet -haasteen kohtaan: 29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti