Voi hurja, miten pidin tästä piinaavan jännittävästä dekkarista! Kirjassa Masonin perheen 8-vuotias tytär Daisy katoaa kesken grillijuhlien. Kukaan ei ole nähnyt mitään, mutta pikkuhiljaa kun keritään auki menneitä tapahtumia, tuntuu että aika monen kohdalla löytyy jotain salattavaa ja vaarallista. Tuntuu siltä ettei vanhemmatkaan suhtaudu pikkutyttönsä katoamiseen normaalisti.
Adam Fawley tutkii Daisyn perhettä, naapureita, sukulaisia, koulua, koulukavereita. Todellakin aivan piinaavaa jännitystä ja kirja on nopeasti luettava. Rakennetta rikkoi hyvin runsaat twitter-kommentit ja sosiaalisen median kuvailu, ja osittain myös se, että kirja oli kerrottu minä-muodossa. Ja siihen vielä hieman rikkonaisuutta tuli aikahypyistä. Kaksi ihmetyttävää asiaa jäi ja toinen niistä unohtui, mutta toinen oli se, että katoamispäivä oli heinäkuun 19. Tuona päivänä koulun pihalla kaksi opettajaa keskusteli, että kohta onneksi koulu loppuu ja tämä on ollut merkillinen kevät. Kevät? Heinäkuussa? Loppuuko koulut muutenkaan heinäkuussa? Kirja sijoittuu Oxfordiin, joten enhän minä niiden aikatauluista toki mitään tiedä.
Kirja ei mässäile lapsiin kohdistuvalla väkivallalla, vaan keskittyy nimenomaan rikostutkintaan. Tämä on ihan iisisti luettavaa materiaalia myös herkille.
Helmet-haasteessa kohtaan:22. Kirja sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä
Minäkin tykkäsin tästä kovasti ja seuraava osa odottelee kirjapinossa lukuvuoroa. Tosin tajusin jo hyvin varhain, mitä oli tapahtunut, mutta oli kiva seurata, miten kirjailija kuljetti tarinaa.
VastaaPoistaMinäkin odotan kovasti sitä seuraavaa jo!
Poista