Kirjan päähenkilö on Samu, joka ihastuu saamelaistyttöön, taiteilijaan, joka käyttää nimeä Halla Helle. Samu muuttaa tämän perässä Lappiin ja työskentelee siellä kirjastolla. Samaan aikaan Halla Helle kokee jonkinlaista elämäntuskaa, burn outia ja psykoosia, ei pysty taiteilemaan ja kärsii vain masennuksesta tai jotakin muuta tuollaisesta epämääräisestä taiteilijan mielenterveysongelmasta. Samu on huolissaan ja haluaa auttaa.
En juurikaan pitänyt kirjasta. Kannesta kanteen säilyi saarnaava, opettava ja neuvova kieli. Liiallinen analysointi. Mielenterveysongelmaisen Halla Hellen unia tulkittiin ja selviteltiin Freudin ja Jungin avulla. Oma Freud-aikani meni ohi jo ennen kuin täytin 15 vuotta. Silloin se oli vielä kiehtovaa ja mielenkiintoista ja luin unien tulkinnasta. Ei enää.
Saamelaisosuus oli kirjan kantava voima, mutta sekin oli niin osoittavaa, että en oikein jaksanut. Paljon analysoitiin etelän ihmisten ja saamelaisten välisiä mielipide-eroja ja koflikteja. Ei ollut minun kirjani alkuunkaan. Mutta mikä jäi mieleen: Norjan puolella vierailtuaan Halla Hellen toinen koira jäi sinne karanteeniin, eikä sitä saanut tuoda takaisin Suomen puolelle, koska Norjassa oli tavattu jotain hirvien matotartuntaa ja eläinten rajanylitykset muuttuivat sen takia tiukemmiksi. Karanteenin kesto oli 10 viikkoa ja maksoi yhteensä jotain 4000 euroa. Tämän haluaisin tietää: voiko asia oikeasti olla noin??!
Helmet-haasteen kohtaan: 9. Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti