Kirjan perhe ostaa paritalopuolikkaan ja talo todetaan täysin mädäksi ja kosteusvaurioituneeksi. Tästä alkaa helvetti, joka koettelee kaikkia perheenjäseniä. Myyjä ei tunnusta pimittäneensä tietoa eikä suostu korvaamaan mitään. Hirveä tilanne. Olen yleensä ajatellut asiaa toisinpäin: yleensä myyjä on aina lopulta se joka joutuu kärsimään, kun nykyään myyjä tuntuu olevan vastuussa kaikesta ja korvausvelvollisuus jatkuu vuosikausia. Eikä edes lauseella "purkukuntoinen" pääse pälkähästä, kun lakimiesten mukaan ostajan ei voida olettaa tietävän mitä purkukuntoisella tarkoitetaan. Mutta että näköjään toisin päinkin voi käydä, vaikka sitä on vaikea uskoa. Kirjassa seurataan myös perheen tyttären kasvua tyttölapsesta murrosikäiseksi ja jälleen kerran muistan ajatelleeni, miten ihmeellistä yleensä on, että minä ja kaikki me muut aikuiset, olemme selvinneet elävinä murrosiästä. Tämä oli tällainen selviytymistarina, herkullista kauhistelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti