Tämä loppuvuosi on mennyt älyttömän hyvien dekkarien parissa. Sellainen oli tämäkin Ninni Schulmanin Juhlimaan tulkaa, joka nyt jää tämän vuoden viimeiseksi kirjaksi. Ja miten mukavaa ja tunnelmallista oli lukea jouluna ja joulun jälkeen kirjaa, joka sijoittuu aikavälille jouluaatosta vuodenvaihteeseen. Se toi mukavasti samaistumiskohdetta. Ja kirjan kansi sekin on niin ihastuttava ja jouluisa.
Aikuiset lapset saapuvat lapsuudenkotiinsa omine lapsineen. On tarkoitus viettää oikea sukujoulu ja kokoontua yhteen. Mutta lapsuuskodissa kukaan ei vastaa puhelimeen ja talo näyttää hiljaiselta. Isovanhemmat löytyvät kuolleina. Tästä lähtee liikkeelle jouluinen jännitystarina. Sivussa seurataan myös poliisien ihmissuhdekuvioita. Christer ja Torun odottavat ensimmäistä lastaan, Petra on sössinyt avioliittonsa pettämällä miestään toisen poliisin, Geirin kanssa. Paikallislehden toimittaja Magdalena Hanssen on puolestaan parantunut masennuksestaan, jota kärsi sarjan edellisessä kirjassa. Näiden päähenkilöiden osalta langanpäät nivotaan nyt lopulta yhteen, sillä kirjasarja päättyy tähän. Älyttömän hyvä ratkaisu päättää sarja silloin, kun se on parhaimmillaan.
Jäi kiinnostamaan ruotsalaiset joulutavat. Kuulin kerran jonkun päivittelevän, että kyllä ne suomalaiset on hulluja, kun käyvät jouluna haudalla. Ei heillä Ruotsissa ainakaan sellaista harrasteta, koska joulu on iloinen juhla ja vain suomalaiset voivat olla niin melankolisia, että yhdistävät joulun ja haudoilla käynnin. No, uskoin sitä silloin, mutta tässä kirjassa ainakin käydään jouluna haudalla. Kauheasti jäi kiinnostamaan, mikä on totuus haudalla käymisen suhteen. Kirjoissa ihan parasta on löytää juuri näitä silmiä avaavia asioita, jotka herättävät kysymyksiä. Aina pitää kysyä miksi, mistä syystä ja mitä varten, eikä tyytyä valmiiseen!
Tämän jälkeen uusi vuosi ja uudet kirjat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti