Harmillisesti tulee tässä joulukuussa luettua jopa kolme eri Ninni Schulmania, pieni vaara mennä sekaisin näin jälkikäteen ja muistella mikä näistä oli mikä ja miettiä parhausjärjestystä. Tämä kesäteatteriin sijoittuva oli ehkä vähän vähemmän hyvä, mutta ainahan Schulmannit ovat lukemisen arvoisia. Näissä on jotain samaa, kuin Viveca Stenissä. Lempeitä hyvänmielentarinoita pienessä suljetussa paikassa. Kummassakin päähenkilöinä on sekä poliisi (tässä Christer) että joku muu, naishenkilö, joka joutuu joko vaaraan tai on osana ratkaisemassa murhia (tässä toimittaja Magdalena Hansson). Tällä kertaa kirjassa oli melkein yliluonnollisia piirteitä, kun vanha kaappikello alkoi soida aina murhan aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti