Eikä kalvennut tämä toinenkaan vuoden kirja. Olen ennakkoluuloinen aina aloittaessani jonkun ennen lukemattoman kirjailijan kirjaa. Pelkään aina pahinta, että "ei se kuitenkaan voi olla hyvä". Muutosvastarintaa? No, onneksi yleensä olen väärässä! Niin tälläkin kertaa. Elina Backmannin
Kun kuningas kuolee oli paljon parempi dekkari, kuin arvasinkaan. Jos juonessa saattoikin olla toistoa ja kliseitä, sellaista, mitä nyt nykypäivän dekkarit ovat, niin Backmanin kieli oli ainakin kaunista, sujuvaa, ehjää ja virheetöntä. Nautinnollista lukea.
Kirjassa murhataan miehiä ja jäljet johtavat menneisyyteen. Aikaan 30 vuotta taaksepäin, jolloin Hartolan kunnassa on murhattu teinityttö ja toinen rippikoululainen kadonnut. Potkut saanut toimittaja Saana matkustaa Hartolaan tutkimaan vanhoja tapauksia. Miesten murhia taas tutkii rikosylikomisario Jan Leino. Saana ja Jan tapaavat toisensa ja romantiikkaa on luvassa. Jopa hieman enemmän, kuin dekkareissa yleensä.
Nyt innolla sarjan seuraavaa osaa päin.
Helmet-haasteessa laitan kirjan kohtaan: 38. Kirjan kannessa on käsi tai kädet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti