Joka yksin kulkee tuntui Jungstedtin lyhyeltä
välipalaromaanilta, mutta ihan hyvältä sellaiselta. Vaikka ei toisaalta nämä ikinä hirveän paksuja ja kattavia ole. Aihe on jännä: pikkutyttö
katoaa pihalta leikkiensä äärestä, kun äiti vain hetkeksi jättää vahtimatta.
Toinen pikkutyttö katoaa markkinoilta aivan yhtä nopeasti. Mutta ei hätää;
romaani sopii herkillekin, vaikka poliisit tietenkin epäilevät pedofiileja ja
etsivät ruumiita. Lukijan ei tarvitse pelästyä mitään ihan kamalaa. Tämä
romaani ei ole erikoisemmin raaka. Aika tällainen kevyt paketti tämä tällä kertaa.
Toisen kadonneen pikkutytön isälle on selvinnyt, että hänen
vaimonsa toimii puhelinseksipalvelussa, toisen tytön vanhemmilla taas on
eroriitoja. Kumpaakin tahoa pitää tutkia, jos sieltä löytyisi syy tyttöjen
katoamiselle. Mutta lopulta kyse on kuitenkin vain rakkaudettomuuden
aikaansaamasta tragediasta. Täysin ilman murhaa ei selvitä, sillä pariskunnan
kanssa ulkoillut Nero-bokseri tekee löydön…
Poliisit Anders Knutas ja Karin Jacobsson ovat löytäneet
toisensa ja nauttivat hehkeän ensirakkauden huumasta. Kun rikosjuttu on
selvitetty, heidän on tarkoitus lähteä Kanarian matkalle, mutta kirja loppuu
jännästi siten, ettei yhtään voi tietää, miten matkalle käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti