Ai hitsi miten mainio ja jännittävä läckbergi tällä
kertaa. Fjällbackassa elää neljä kaverusta, jo lapsuudesta saakka samoja
kouluja käyneet pojat. Magnus, Christian, Erik ja Kenneth. Ja heidän perheensä; vaimot sekä lapset. Tosin
yksi miehistä on kadonnut jäljettömiin. Patrik poliisiystävineen tutkii ja
tukevasti raskaana oleva kirjailijavaimo-Erica ei voi taaskaan pitää näppejään
erossa. Lukijaa pidetään jälleen pimennossa tutkimuksessa selviävistä
vaiheista, tämä on jännä piirre. Lauseita jätetään kesken eikä kaikkea kerrota.
Kun ystäväpiirissä alkaa tapahtua murhia, pitää mennä
aina lapsuuteen saakka etsimään syyllistä ja vastausta kysymykseen Miksi?
Eli taas mennään lapsuuteen. Läckbergin kaavassa murhaaja
on aina lapsuudessa haavansa saanut ihmispolo. Joka ei aina ole niin polo.
Mutta nämä juuret kaivetaan aina esille. Erotuksena niistä dekkareista, joissa
vain tyydytään löytämään murhaaja ja toteamaan asia.
Nimittäin vuosikymmen ennen Fjällbackan murhia erääseen
perheeseen adoptoidaan pieni poika…
Juonessa sivutaan ihmismielen kylmyyttä,
välinpitämättömyyttä, psyykkisiä häiriöitä, koulukiusausta ja sitä, miten
joukossa tyhmyys tiivistyy. Ja sitä, miten ohut silaus ihmismielen pinnassa
oikea sivistys onkaan.
Lopussa Erican ja Patrikin maailmassa tapahtuu iso asia.
Arvaatte kuitenkin väärin, mikä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti