Olen ehkä joskus lukenut jonkun sandrabrownin, ainakin
tämä nimi on kovin tuttu. Alkulehdillä luetelluista sarjan nimistä kaikki oli
kuitenkin vieraita. Sarjan kaikki kirjat ovat ilmeisesti tällaisia vähän
norarobertsmaisia romanttisia jännäreitä, tiedättehän genren… tälle ei kai
mitään omaa nimitystä ole. Näitä lukee aivojen nollaustarpeeseen ja kun haluaa
täyttää päivänsä jollain kevyellä viihteellä joutumatta miettimään ainakaan
työasioita. Mieluiten mitään asioita. Ja sitten mikä parasta; näistä on ihana
etsiä eriskummallisuuksia, jotka eivät mitenkään sovi suomalaiseen kulttuuriin.
Tällä kertaa ihmetyksiä aiheutti päähenkilö-Lillyn
autokäyttäytyminen. Lilly Martin oli vähällä jäädä nousevan lumimyräkän takia nalkkiin
kesämökilleen ja hänelle tuli kiire pois sen alta. Lumi oli jo jäätynyt auton tuulilasiin
paksuksi jääkerrokseksi ja mitä tekee Lilly? Antaa auton käydä niin pitkään,
että lämmityslaite sulattaa jään. Odotellessa hän istuu autossa. Mitä kettua,
eikö Amerikoissa tunneta jääraappaa?? Eikö oikeasti, vai eikö kirjailija ole
autoihmisiä. Ei kai kukaan nyt voi odottaa, että tuulilasi sulaa. Johan siinä
on pyyhkijän sulat rikki, jos niillä yrittää kokeilla puhdistaa jäistä lasia.
Joitain muitakin epäjohdonmukaisuuksia esiintyi, ai että nautin niistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti