Tämä vuosi on ollut ihan merkillinen lukemisen suhteen:
olen lukenut lähes pelkkiä dekkareita! Tietysti olen tykännyt niistä aina,
mutta nyt jonkinlainen dekkarihimo on iskenyt minuun
On ihana seurata muita kirjablogeja ja etsiä niistä
kirjoja omalle lukulistalleni. Tosin yhdellä poikkeuksella: minä en halua
mitään ihan uusia ja vasta ilmestyneitä kirjoja, vaan mieluiten vanhempia. Haluan pysyä kaukana uutuuskirjojen luomasta
ilmestymis- ja lukuhysteriasta. Sama on muuten elokuvien kanssa, en tiedä
miksi. En ikinä halua lähteä leffaan enkä nähdä elokuvaa ensimmäisten joukossa.
Odotan, kunnes se tulee televisiosta. Siihen voi mennä pari vuotta tai viisi
vuotta… kyllä minä jaksan odottaa. Ellei sitten jos kyse on kultista, kuten
Harry Potter. Sellaiset pitää kyllä ostaa dvd:inä heti kun ilmestyvät.
Toinen syy sille, että luen vanhempia kirjoja on se, että
lainaan niitä ainoastaan kirjastosta ja meillä ainakin kirjat tulevat vuoden
tai kahden viiveellä lainattavaksi. Ja silloinkin niitä ensin lainaavat
innokkaimmat varaajat. Minä en varaa kirjoja koskaan. Koska edelleen; jaksan
oikein hyvin odottaa jokusen vuoden.
Yksi suuri tekijä lukuharrastuksessani on myös se, että
en halua omistaa kirjoja. Tämä on jännittävä asia enkä voi olla pohtimatta,
mistä johtuu luonne-ero omistajan ja ei-omistajan välillä. Hirveän monet
(useimmat?) kirjabloggaajat ostavat itselleen kirjoja, varsinkin juuri niitä
uusia, kun ilmestyvät. Tai sitten keräävät jotain lempikirjailijansa sarjaa.
Minua kiinnostaa tuollainen luonteepiirre, kun en ymmärrä sitä. En voi tajuta,
miksi kukaan halua omistaa kirjan =). Koska se sivuilta luettu tarinahan
oikeasti on se asia, joka sieltä halutaan omistaa. Kun luen kirjan, omistan sen
jo, vaikka palauttaisin fyysisen kappaleen kirjastoon. Ja jos haluaisin lukea
kirjan uudestaan, niin sen voisin taas lainata uudestaan.
En osta ikinä itselleni kirjoja, en myöskään halua niitä
lahjaksi. Niistä harvoista kirjoista, joita minulle on tullut, yritän päästä
aktiivisesti eroon.
Tällä hetkellä tulee mieleen yksi kirja, joka on tullut
minulle vanhempieni kirjahyllystä ja josta en luovu: Eino Leinon Musti (v.
1916). Se on jotenkin enemmän kuin kirja. Osaan sen alun ulkoa, enkä vain tajua
miksi aina itkettää lukiessa sitä. Se poraa suoraan sieluun!
– Hau! sanoi Musti.
– Hau, hau! vastasin minä. Mutta miksi sinä haukut aina?
– Hm, hymähti Musti ja kävi miettiväiseksi. Maailmassa on aina
paljon haukuttavaa.
– Sinä saatat todellakin olla oikeassa.
Ja nyt oli vuoro minun omasta puolestani käydä miettiväiseksi.
Hyvä kysymys johon en osaa kunnolla vastata, vaikka haluankin omistaa kirjoja! :)
VastaaPoistaMuusta ylimääräisestä tavarasta olen viime vuosina pyrkinyt varsin aktiivisesti eroon, ja kirjojenkin tapauksessa olen kyllä luopunut monista joita ilman voin olla, mutta silti kirjamäärä vain lisääntyy. Ja nautin siitä, että se lisääntyy.
Totta, kirjanhan voisi kyllä hakea kirjastostakin jos sen haluaa lukea, oli sitten kysymys ensimmäisestä tai uudelleenluennasta. Mutta mielestäni on ihanaa, että ne tärkeät kirjani ovat siinä käden ulottuvilla, niin että voin koska tahansa ottaa ne hyllystä ja vaikkapa vilkaista jotain kohtaa.
Ja vaikka sisältö onkin tietysti tärkein, pidän kirjoista kovasti myös fyysisinä esineinä. En toki yritä väittää etteikö kirjoja omistamaton voisi pitää myös, mutta minulla siihen pitämiseen liittyy myös halu omistaa noita himoittuja esineitä. :) Hyllyllinen kirjoja on upea näky.
Mutta ei tämä nyt alkuunkaan vielä selitä haluani kirjojen omistamiseen. Nuo seikat ovat vain rippeitä koko totuudesta. Kuten sekin, että minun valitsemani ja seulomani kirjakokoelma on myös itseni jatke; katsokaa, tällainen minä olen.
Kuten sanottu, sitä perimmäistä syytä en osaa selittää. Minusta tuon mainitun kirjakokoelman omistaminen vain on yksinkertaisesti ihanaa. Ei kai siinä mitään järkeä ole, mutta eipä kai kaikessa aina tarvitse ollakaan. :)
Minä muistan, että joskus olen yrittänyt alkaa keräämään jotain kirjasarjaa, mutta sitten todennut sen epätoivoiseksi ja luopunut. Ja edelleen lahjoittanut nekin kirjat kiertoon. Voi tosin olla, että minulla tämä anti-omistaminen johtuu liian vähistä säilytystiloistakin. Asia olisi toisin, jos olisi oma kirjastohuone.
PoistaMinä omistan hyvin vähän kirjoja, vaikka olen intohimoinen lukija. Minullekin riittää, että saan lainata kirjan ja lukea sen, ja palauttaa sitten. Se on minun pienen hetken... =D Toki muutamia kirjoja löytyy, ja otan kyllä mielelläni kirjalahjan vastaan, mutta ei minun ole pakko hukuttaa itseäni johonkin kirjahaaremiin. =D
VastaaPoistaTunnen siis ihan samoin! Joo tosiaan kirjalahjat... kyllähän minäkin oikeastaan mielelläni sellaisen otan vastaan, lahja on aina lahja, mutta kun olen lukenut kyseisen kirjan, niin laitan kirjan kiertämään eteen päin.
PoistaMinulle kirjoissa on jotain hyvin vetoavaa, olen pikkutytöstä lähtien haaveillut omasta kirjastohuoneesta eikä se haave ole mihinkään kadonnut vuosien saatossa. Pölyallergiastani johtuen kokoelmani on lukemisen määrään suhteutettuna aika pieni, sinne pääsevät vain kirjat jotka ovat minulle jotenkin merkityksellisiä. Hyvään kirjaan palaan aika ajoin uudestaan, joten haluan myös omistaa ne.
VastaaPoistaKuten Satukin, minusta kirja on ihana esine. Kaipa se on niin että toiset keräävät postimerkkejä tai kenkiä, minä kirjoja.
Onhan kirja ihana esine, olet siinä kyllä ihan oikeassa! Ja JOS minä ikinä jotain keräisin, niin sitten se voisi olla ne kirjat. Ei ainakaan postimerkit =)=)... noooh, kengät ehkä.. hm... ainaki miehen mielestä...
PoistaSamaa olen pohtinut minäkin.. Nuorena "keräilin" kirjoja ja ne olivat todella tärkeätä omistaa. Sitten vain päästin niistä irti (en enää jaksanut muuttaa kirjojen kanssa ;) Nyt en sitten enää osaa omistaa kirjoja. Kirjat ovat nyt kanssani lukukokemuksina. Meillä on lisäksi kotona paljon ammattikirjallisuutta joka on tarpeen olla käytettävissä. Kirjahylly on siis turvollaan kirjoja muttei kaunokirjallisuutta.. Pölyä pikkuisen inhoavana taustalla on myös käytännön syyt.
VastaaPoistaMulla myös suuntaus on mennyt tähän suuntaan, että ennen vielä suunnittelin oman kirjaston keräämistä, nyttemmin en enää.
PoistaTuo on ihanasti sanottu, että lukiessa kirjaa, sen jo omistaa. Aivan totta!
VastaaPoistaItse haluan omistaa kirjoja juuri niiden ulkonäön, tuoksun ja tunnun takia (kuulostaa fetissiltä mutta ei se sitä ole :D). Kirjat ovat upeita esineitä ja pitävät sisällään maailmoja! Itse olen kärsimätön ja en jaksa odottaa oikein päivääkään, jos saan "vihin" hyvästä kirjasta. Upeaa, että jotkut jaksavat! On hienoa, että blogistasi löytyy "vanhempaa" materiaalia. Se poikkeaa edukseen massasta, koska suurimmaksi osaksi blogeissa pyörii samoja uutusteoksia, mukaanlukien oma blogini.
No eipä sinunkaan blogisi mitenkään massaan huku, koska sieltä oikeasti paistaa se rakkaus kirjoihin =). Minusta on ihana lukea arvosteluja ja mielipiteitä ihan uusista kirjoista, vaikka en itse niitä heti lukisikaan. Kirjalistani pitenee niiden ansiosta koko ajan ja minusta on kauhea nautinto tietää, että JOSKUS sitten on niin paljon ihania lukemattomia kirjoja!
PoistaKiitos Roz! Se jäi sanomatta, että myös mielelläni omia kirjoja kierrätän, annan lainaan tai pois, kysyjästä riippuen :)
PoistaTyöskentelen kirjojen parissa ja muutama vuosi sitten siivosin oman kotikirjaston rankalla kädellä. Nyt siinä on enää tosiaan keräämäni kirjasarjat, joita saatan haluta lukea vaikkapa keskellä yötä ja siksi ne on oltava omassa hyllyssä. Nykyään myös ostan pokkareita ja sitten vaihtelemme niitä ystävieni kanssa, useimmat päätyvät eri puolille kaupunkia kierrätyshyllyihin :)
VastaaPoistaTuohan on mainio tapa laittaa kirjat kiertoon, siis sellaiset, joita ei kerää itse; vaihdella kavereiden kanssa ja kierrätyshyllyt!
PoistaKyllä vain :) Samalla tulee tutustuttua hieman erilaisiinkin kirjoihin :)
PoistaOlen saanut paljon kirjoja joulu- ja syntymäpäivälahjaksi sekä ostanut niitä itsekin. Olen kuitenkin joutunut muuttamaan suhdettani kirjojen omistamiseen. Luen erittäin harvoja kirjoja uudestaan. Meiltä on säilytystila loppu, Siksi olen päättnyt, että en osta itselleni kirjoja. Joskus teen lomamatkalle poikkeuksen, kun en viitsisi kirjaston kirjoja ottaa sinne hiekottumaan ja aurinkorasvoittumaan. Nykyiset kirjani aion suurimmaksi osaksi pitää, paitsi pokkarit, joista pitäisi hankkiutua eroon.
VastaaPoistaMinä taas varaan kirjastosta usein kirjoja. Varasin äskettäin John Vernonin uusimman ja laskin, että saan sen tyyliin puolen vuoden - vuoden päästä, mutta siihen menikin vajaa 2kk :)
Minäkään en lue "koskaan" kirjoja uudestaan, tosin nyt olen luopunut ehdottomuudesta, huomaan että kovin nuorena luetut kirjat ehkä kannattaakin lukea toistamiseen aikuisena =). Jotenkin vaan ei ole hauskaa lukea kirjaa, jos tietää jo mitä siinä tapahtuu.
PoistaMeillä on nyt kirjojen hankinta lakko. Kirjahylly on jäänyt pieneksi kirjoista. Ei mahdu minnekkään. Kirjastosta onneksi olemme löytäneet lähes kaikki mitä haluamme lukea. Mutta onhan niitäkin kirjoja, joita ei kirjastosta saa ja haluaisi lukea. Esimerkiksi askarteluun liittyviä kirjoja. Ja sitten osan haluaa itselleen. Välillä näkyy kirppiksillä ihania kirjoja, mitkä haluaisi kotiin viedä. kaikkea ei vaan voi ottaa mukaan.
VastaaPoistaLeijapoika on yksi sellainen, minkä haluaisin saada käsiini.
Totta muuten, jotenkin tuollaiset tietokirjatyyppiset on sellaisia, että niitä voisi olla kiva omistaa. Juuri omaan harrastukseen yms. liittyen.
PoistaKamalaa, miten monta postausta olen missannut blogistasi. Lisäsin sinut nyt blogilistaani (kirjablogiini), ettei tarvitse enää missata. Minusta on ihanan piristävää, ettei aina lueta niitä uutukaisia! Itsekin luen kirjoja miten sattuu ja aika paljon lukemiseni painottuvat vanhempiin kirjoihin. Tai sitten luen täkäläisiä uusia kirjoja, koska en voi vastustaa tarjouksia kaupoissa. Täällä siis halvat hinnat periaatteessa kannustavat omistamaan.
VastaaPoistaSe ei kuitenkaan ole syy siihen, miksi minulle kertyy (on aina kertynyt) kirjoja. Rakastan lääppiä kirjoja ja palailla jo lukemiini kirjoihin. Erästä mielipuuhaani on istua lattialla kirjahyllyn edessä ja lehteillä kirjoja. Minulla oli ennen paljon enemmän muutakin kirjallisuutta kuin romaaneja. Nytkin on, mutta enemmän kuitenkin romaaneja. Osan pistän kiertoon. Siis sellaiset, joista tiedän, etten niitä enää lue.
Kirjaston käyttämisen lopetin taannoin, koska en koskaan saanut palautettua kirjoja ajoissa ja sitten makselin nolona myöhästymismaksuja. Homma lähti ihan kokonaan lapasesta työskennellessäni kirjastosta. Raahasin päivittäin kahmalokaupalla kirjoja ja sitten olin ihan pulassa niiden palauttamisen kanssa. Siis siitä huolimatta, että olin töissä kirjastossa :D
Unohdin vastata tähän ajoissa =), mutta kommenttisi herätti paljon ajatuksia. Lattialla kirjojen ääressä istuminen... kuulostaa kyllä aika ihanalta. Ja tuo kirjastoon palauttamisen vaikeus, heh, minunkin pitää ottaa kyllä lisäaikaa aina silloin tällöin, kun en saa ajallaan luettua. Lainaan niin monta kirjaa aina samalla ja joskus niitä on vielä monesta eri satsista kotona enkä haluakaan lukea siinä järjestyksessä, jossa olen ne lainannut.
PoistaJa minäkin olen työskennellyt muinoin kirjastossa, silloin tosin en lainaillut kauheasti kirjoja.