Nautin tästä kirjasta todella. Håkan Nesserin kannattaisi
unohtaa tympeä van Veetereninsä ja keskittyä tällaisiin romaaneihin. Oma
jännitysnäytelmänsä tässäkin oli mukana, mutta kirjan tärkeintä antia oli ihana
lämpöisensuloinen lapsuudenkuvaus. Ja oma mausteensa 60-luvun ajankuvalla.
Lapsuudenkuvaukset ovat aina niin ihania. Riemastuttavaa, mitä lapset
tietävätkään ja mistä aikuisilla ei ole hajuakaan. Tai että he eivät tiedäkään
aikuisten tietäneen. Varhaisteinien kesää kansoittivat vanhat länkkärit, Perry Mason, Jules
Verne, grillimakara ja pussimuusi. Souturetket saareen ja kauppaan. Laiturin rakennus ja Se Kamala, mitä tapahtuu. Mikään ei
voita noita lapsuuden kesiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti