Huh. On muuten vaikea aloittaa kirjaa, jonka nimi on Susi ja kannessa kuva sudesta! Sitä valmistautuu pelkäämään pahinta ja on varpaillaan koko ajan, että kirjassa viattomat eläimet joutuvat ajojahdin kohteeksi ja susi saa taas kärsiä. Mikä helpotus, että näin ei ollut. Kirjan pahis-hahmo on eräänlainen susi. Lasten ruumiita löytyy tapettujen villieläinten, kettujen ja jänisten, keskeltä. Ollaan palattu ajassa taaksepäin, sinne missä Mia Krüger ja Holger Munch tutkivat ensimmäistä murhajuttuaan ja rikoksia tutkiva ryhmä on vasta perustamisvaiheessa. Kirjan teksti on ihan nippa-nappa melkein tekotaiteellista vajaine riveineen ja tajunnanvirtoineen. Siihen tottuu kirjan edetessä. Tämä ei ole sarjansa paras kirja, mutta kohtuullisen hyvä silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti