Näin jälkikäteen ihmettelen, kuinka kummassa sain luettua
näin mitäänsanomattoman kirjan, mutta koska siitä on jo useampi viikko aikaa,
niin en nyt uskalla mennä sanomaan juuta enkä jaata.
Kirjassa nuoret aikuiset etsivät isäänsä, rakkautta ja
omien vanhempiensa menneisyyden mysteereitä. Sitten tietysti vähän rakastutaan
ja löydetään niitä isiä.
Hyvin suuri osa kirjasta on 70-lukulaisia
taistolais-muisteluita ja vasemmistonuorten paatosta. Ne olivat minusta todella
puuduttavia ja kirja olisi lyhentynyt mukavasti puoleen, jos nämä olisi
kokonaan jätetty pois. Tämä poliittinen kehys oli kuitenkin kirjan juonen
kannalta aivan irrallinen ja turha aihe. En voi olla ihmettelemättä, miksi se
piti ottaa kirjaan mukaan.
Olen muutaman kerran yrittänyt lukea joitain Hämeen-Anttiloita, mutta ei ne ole oikein iskeneet eli ovat jääneet lounastauon viihdykkeiksi. Suden vuosi oli hyvä, mutat sen jälkeen en ole H-A:han koskenut.
VastaaPoistaOlen lukenut tämän ja muistaakseni pidinkin ajoittaisia jaaritteluja lukuun ottamatta. Olen lukenut muutamia muitakin Hämeen-Anttilan kirjoja ja tykkäillyt. Paitsi Sokkopeli vähän lattea.
VastaaPoistaTää oli nyt mun toinen Hämeen-Anttila ja siitä ensimmäisestä, Railosta, pidin paljon enemmin. Joten en nyt kirvesetä vielä kaivoon heitä. Ehkä seuraava onkin taas paljon parempi.
VastaaPoista