Astrid Lindgren; Mio, poikani Mio

Nyt vähän hävettää myöntää, mutta en ollut lukenut aiemmin tätä lastenkirjaklassikkoa, vaikka melkein kaikki ilmeisesti ovat? En oikeastaan tiennyt kirjan juontakaan, mutta kaikki lukeneet ovat kehuneet kirjaa kovin. Ja olihan se hyvä! Kirjan päähenkilö on 9-vuotias Jussi-poika, joka katoaa yhtenä iltana eikä hänestä sen jälkeen kuulla enää koskaan. Jussista tulee prinssi Mio. Kaukaisessa maassa asuu Mion isä, itse kuningas, ja monta uutta ystävää, jotka sattumoisin muistuttavat kaikki Jussin ystäviä tai naapureita. Kirja on yhtä äärettomän osuvaa vertauskuvaa kannesta kanteen. Mion tehtävä on taistella pahaa ritari Kaamoa vastaan, vaikka Mio toteaa, että ”minä pelkään niin, pelkään niin!”. Kieli on tavattoman kaunista ja välillä runollistakin ja uskon että se uppoaa myös aikuiseen vähintäänkin yhtä hyvin kuin lapseen. Mion lisäksi kirjan tärkeitä hahmoja ovat uusi paras ystävä Jum-Jum ja kultaharjainen ja valkoinen ratsu Miramis. Kirjan surulinnusta tuli mieleen haikeana huiluaan luritteleva mustarastas. Koskettavaa.

Helmet-haasteessa: 35. Kirjan nimessä on sana ”mies” tai ”poika” tai niiden taivutusmuoto.

Karsten Dusse; Murhat ja mindfulness

 Melkein ratkiriemukas murhakirja. Tai ainakin mustaa mustempaa huumoria siitä miten lakimies voimaantuu mindfulnessista.  

Kirjan alkulause vetää vähintään vertoja Camus'n Sivullisen alkulauseelle, ehkä pistää jopa paremmaksi: ”Ensinnäkään, minä en ole väkivaltainen ihminen. Päinvastoin, en esimerkiksi ole koskaan eläissäni ollut mukana tappelussa. En myöskään tappanut ketään, ennen kuin olin 48-vuotias. Alallani se on melko myöhään. Toisaalta, seuraavalla viikolla pääsin jo melkein puoleen tusinaan. Ymmärrän, että tämä saattaa kuulostaa ikävältä. Mutta tarkoitin vain hyvää. Se oli seurausta tietoisesta elämänmuutoksesta, sellaisesta, jossa halusin saattaa työ- ja perhe-elämäni tasapainoon.”

Tätä kirjaa voin suositella! Tästä taisikin nyt tulla vuoden ensimmäinen kirja, joka ei istunut mihinkään Helmet-haastekohtaan.

Marja Aho; Kuun kahdet kasvot

 Antiikkikauppiaan huvilalta löydetään ruumis. Lahtelaiskomisario Simo Sund ryhtyy selvittämään rikostapausta, lähipiiri vaikenee ja salailee - kuka mitäkin. Tämä olikin jo kolmas osa Sund -sarjaa, joten en oikeastaan yhtään pystynyt hyppäämään poliisien henkilökohtaiseen elämään ja vuorovaikutukseen mukaan. Ehkä siksi kirja jäi vähän laihaksi minulle. Saatan lukea joskus sarjan muita jännäreitä, mutta kovin kiihkeästi en niitä metsästä.

Helmet-haasteessa: 12. Kirjassa on ilkeä tai paha naishahmo

Eva Ibbotson; Aika hyviä noidiksi

 

En ole kovin harjaantunut lastenkirjojen lukija, mutta sitten kun silloin tällöin jonkun lastenkirjan lukaisen, niin melkein aina yllätyn iloisesti. Ei nämä nyt olekaan niin rasittavia ja huonoja. Tämäkin Aika hyviä noidiksi oli ihan kiva kertomus hyvän ja pahan vastakkaisista voimista, hyvistä ja pahoista ihmisistä, noitamaisella ja opettavaisella twistillä kyllästettynä. Kirjan päähenkilö on Daniel, jonka professori-vanhemmat ovat kiireisiä työssään eikä huomioi Danielia tarpeeksi. Sattumoisin Daniel tutustuu kahteen noitaan, Heckieen ja Doraan, jotka kantavat toisilleen kaunaa ihan tyhmästä syystä, vaikka oikeasti ovat parhaat ystävät. Kummallakin on omanlaisensa taikavoimat, joita he käyttävät hyvään tarkoitukseen kaikkea pahuutta vastaan. Kirjassa puhutaan paljon luonnon ja eläinten puolesta. Esimerkiksi tehokanalan pitäjä ja lumileopardien laittoman turkiskaupan harrastaja ovat pahoja. Ihan aiheellisia opetuksia lapsille. 

Helmet-haasteessa: 25. Kirjan kannessa tai nimessä on käärme

Arne Dahl; Pahan piirissä

 Paljon toimintaa ja suoraviivaista dekkarijuonta. Pahan piirissä aloittaa uuden Nova-sarjan. Tässä tutustutaan uusiin poliiseihin, päähenkilönä on rikoskomisario Eva Nyman. Hänen kollegansa vuosien takaa tuntuu liittyvän kummallisesti räjähdyksiin, joita poliisi tutkii. Tämä ex-poliisi joutuu myös epäillyksi. 

Helmet -haasteessa: 40. Kirjassa ajalla tai kellolla on tärkeä merkitys, kuten hyvin usein ajastimella asetetuissa pommilla on... 

F. E. Sillanpää; Hurskas kurjuus

 

Hurskas kurjuus on ilmestynyt vuonna 1919. Ilmeisesti tätä täytyy pitää uskaliaana teoksena niin pian kansalaissodan päättymisen jälkeen, kun sota on vielä ollut arka paikka. Kirja käsittelee Juha Toivolan elämää ja kuolemaa ja alkaa siitä, miten hänet teloitetaan punakapinallisena. Vasta sen jälkeen paneudutaan Juhan syntymään ja elämään. Ankeaa, köyhää ja kurjaa on ollut. Mielestäni tämä on ehkä vähän parempi kirja kuin Nobelin tuonut Nuorena nukkunut. Vaan niin on lukeminenkin aika ahdistavaa, ei ehkä enää jaksaisi näitä tarinoita yhtään. Hyvä kuitenkin kun on kirjoitettu. Wikipedia tietää kertoa, että Sillanpää pyrki pysymään puolueettomana sisällissodan aikana ja hän joutui vuoroin kummankin osapuolen hampaisiin ja pidättämäksi. Ja hänen pyrkimyksensä objektiivisuuteen sisällissotaa kuvaavissa romaaneissa aiheutti kritiikkiä. Onneksi emme elä enää niitä aikoja.

Helmet-haasteessa: 41. Kirjan tapahtumat sijoittuvat aikakauteen, jolla et haluaisi elää

Riikka Pulkkinen; Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

 Tarina siitä, miten jätetyksi tullut koulupsykologi Iiris Lempivaara kokoaa itsensä ja selviää suruistaan. Kirja oli ihan ok.

Helmet-haasteessa: 3. Kirjan päähenkilö on nuorempi kuin sinä