Melkein ratkiriemukas murhakirja. Tai ainakin mustaa mustempaa huumoria siitä miten lakimies voimaantuu mindfulnessista.
Kirjan alkulause vetää vähintään vertoja Camus'n Sivullisen alkulauseelle, ehkä pistää jopa paremmaksi: ”Ensinnäkään, minä en ole väkivaltainen ihminen. Päinvastoin, en esimerkiksi ole koskaan eläissäni ollut mukana tappelussa. En myöskään tappanut ketään, ennen kuin olin 48-vuotias. Alallani se on melko myöhään. Toisaalta, seuraavalla viikolla pääsin jo melkein puoleen tusinaan. Ymmärrän, että tämä saattaa kuulostaa ikävältä. Mutta tarkoitin vain hyvää. Se oli seurausta tietoisesta elämänmuutoksesta, sellaisesta, jossa halusin saattaa työ- ja perhe-elämäni tasapainoon.”
Tätä kirjaa voin suositella! Tästä taisikin nyt tulla vuoden ensimmäinen kirja, joka ei istunut mihinkään Helmet-haastekohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti