Ja sitten kirja, jonka "kaikki ovat lukeneet"
(46. Suosittu kirja, jonka kaikki muut vaikuttavat lukeneen) tai joille ainakin on lapsina tämä luettu. Paitsi minä. Jostain syystä olen aina pitänyt tätä kirjaa vastenmielisenä jo lapsesta lähtien, enkä halunnut että sitä olisi luettu minulle sen enempää, kuin itsekään olisin halunnut lukea kirjaa. No, ei tämä nyt niin täysin vastenmielinen ollut. Mutta jokin noissa piirretyissä eläinhahmoissa häiritsee. Kannessa Rupikonnakin on niin luonnottomassa asennossa pää kohti taivasta. Miten tuo näkee eteensä, kun silmät sojottavat taakse... ja sitten tämä jonkinlainen luonnottomuus. Kuvitus oli myös häiritsevää, en osaa sanoa miksi. Se ei ole kaunista, vaan --- ärsyttävää? Levotonta? Kirjassa päähahmot Mäyrä, Rotta, Vesirotta, Rupikonna, Kärpät ja muut olivat kuin ihmisiä, mutta kuitenkin eläimiä. Miten nämä voivat muka soutaa ja käyttää pyssyjä aseina. Valjastaa ja ohjastaa hevosia? Hei, siis näiden koko?! Sammakko ohjastaa hevosta? Autoa? Ei oikein mahdu minun tajuntaani. Hyvin brittiläinen kirja brittiläisessä maalaismaisemassa. Kirjassa oli vähän kaunista luontokuvailua sentään ja yksi erikoisen nätti mystinen unenomainen taikahetki. Että olihan sellaista. Hyvä, että tuli nyt kuitenkin luettua vanhoilla päivillä tämä klassikko.