maanantai 22. kesäkuuta 2015

Mari Jungstedt; Neljäs uhri




Pankkiryöstö keskellä päivää ja pakoauto ajaa pienen tytön päälle. Ryöstäjät pakenevat. Tässä lähtökohta, josta Anders Knutas alkaa selvittää mitä tapahtui. Poliisitutkinnan lisäksi seurataan yhden ryöstäjän tarinaa lapsuusvuosista ryöstöpäivään. Niin ja tietenkin myös Johan –toimittajan ja tämän uusperheen arkea, mikä on mielestäni ollut aina vähän turhaa.
Pankkiryöstön lisäksi tapahtuu pian myös murha, tietenkin.
Neljäs uhri on vaivaton ja keveä dekkari, kuten jungstedtit aina. Eipä nouse mihinkään kauhean korkeisiin sfääreihin, mutta mukaansatempaavasti kirjoitettu.
Tällä kertaa Knutas kokee myös aviollisia ongelmia, sillä vanha kunnon Line –vaimo muuttaa työn perässä kotimaahansa Tanskaan. Voi kurja, minä niin tykkään Linestä. Tai oikeammin Knutaksen ja Linen avioliitosta. Voisiko joku kertoa tälle haihattelija-poliisille, ettei se vaihtamalla parane.

Michael Connelly; Musta laatikko



Vuonna 1992 katumellakoiden aikaan tanskalainen naistoimittaja löydetään kadulta surmattuna, mutta tapaus siirretään pois Harry Boschilta. Se ei koskaan selviä. Vasta parikymmentä vuotta myöhemmin ilmenee, että naistoimittajan kuolema ei ollutkaan satunnaisen katumellakan tulosta, vaan suunniteltu murha. Harry on yhteydessä Tanskaan toimittajan veljeen ja selvittää erikoisia reittejä kulkeneen murha-aseen arvoitusta. Nimi viittaa lentokoneiden mustiin laatikoihin. Murhan ratkaisemisessakin täytyy löytä se musta laatikko, jotta löytyy syy ja oikea tapahtumien kulku. Mitä oikein tapahtui ja miksi.

Melko hyvä Bosch-dekkari, kovaa keskilaatua.

Camilla Läckberg; Perillinen

Nyt olen jo toukokuun alussa lukemissani kirjoissa. Jotenkin vähän laahaa perässä tämä blogi, mutta haluan saada ehdottomasti nämä kaikki tänne listattua, koska tulevaisuudessa voi olla tosi kiva tarkistaa omaa lukuhistoriaa. Ja etsiä kirjavinkkejä, jos vaikka joku sarjan kirja puuttuu...

Perillinen oli mielestäni ehkä heikointa Läckbergiä. Alussa talosta löytyy kärpästen pahoin syömä ruumis, kun pari poikaa murtautuu taloon. Vainaja on tuttu Patrikin vaimolle Ericalle, sillä tämä on historia-harrastaja ja Erica on vienyt vanhempiensa jäämistöstä löytämän sota-ajan kunniamerkin tutkittavaksi miehelle. Patrik on isyyslomalla, tai on ainakin olevinaan, mutta poliisi hänessä ei jätä rauhaan. On pakko vähän tutkia murhaa.
Menneisyydestä löytyy traagisia tapahtumia, kaikki saa lähtönsä sieltä. On natseja ja juutalaisia, nuorta rakkautta, petosta ja mustasukkaisuutta. En arvannut lopputulosta, enkä ihan hirveästi pitänyt kirjasta. Erican ja Annan äidin merkillinen kylmyys lapsiaan kohtaan, joka on tullut esiin aikaisemmissa kirjoissa, saa tässä kirjassa selityksensä.

Anna Jansson; Tuhopolttaja

Vanhaa kunnon Maria Werniä. Tästä nautin. 11-vuotias Leo-poika polkupyörineen on nähty tulipalopaikalla ja tietenkin häntä epäillään tuhopoltosta. Ilkivaltaa tapahtuu enemmänkin ja toinen talo palaa. Poliitikon auto yritetään tuhota, lopulta yksi tulipalo vaatii kuolonuhrin. Onko Leo mennyt nyt pilaamaan tulevaisuutensa, tätä hän saa maksaa lopun ikänsä. Poika-raukka. Koulukaveritkin vain kiusaavat. Nämä lapset ovat romaanimaailman surusilmiä. Aina lapset, aina lapset…
Ihan huippu dekkari taas Janssonilta.

Rosa Liksom; Hytti nro 6

No tämähän nyt oli niin omituinen (ja mukava) kirja, että en oikein tiedä miten tästä kirjoittaisin. Omituistakin omituisempi. Vanha neuvostoaika on kiehtovaa, karmeaa, suloista, järkyttävää...! Kyllä siinä oikeasti on jotain taikaa.
Juna kiitää Moskovasta Mongoliaan ja Ulan Batoriin. Junavaunun jakavat keskenään Mies ja Tyttö. Kumpikin on irrallinen, taustastaan repäisty. Mies kertoo ja tyttö kuuntelee.
Ei nyt mikään täyskymppi kylläkään, mutta kovin kiehtova. En ole lukenut muuta Liksomia, en ole ihan varma, onko tämä nyt minun kirjailijani.

Pirkko Arhippa; Mustat nuotit

Varpu Ahava saa tutkittavakseen lupaavan säveltäjän murhan. Mika Vehmas löytyy suihkulähteen reunalta murhattuna, päällisin puolin hänen elämänsä näyttää kaikin puolin täydelliseltä. Mikä mahtaa olla syynä kauheaan ratkaisuun? Liittyykö menneisyydessä tapahtunut teinityttösen itsemurha Mika Vehmakseen?
Kohtalaisen kepeä dekkari.

Tess Gerritsen; Eloonjäänyt

Tapahtuu niinä päivinä, että murhanhimoisen pahiksen jäljiltä kuolee koko muu perhe, mutta yksi lapsi jää henkiin. Ja kohta toinen, kolmas... samanlainen tapahtumaketju. Jane Rizzoli matkustaa poikkeuksellisten nuorten sisäoppilaitokseen ja tapaa siellä niin oman suojattinsa (Jääkylmä -romaanista tutun Julianin) kuin eloonjääneet. Huikea ajojahti ja juonien vääntely alkaa. Jännittävää, joskaan ei aina niin uskottavaa. Ihan hippuisen liian yliampuvaa, vaan silti Rizzoli & Isles ovat kovaa kamaa.

Pirjo Tuominen; Toinen silmä päivä, toinen yö

Tuomisen dekkareita, neljäs sarjassaan. Päähahmona Mailis Sarka, joka muuttaa vesivahinkoa pakoon kartanomaisemiin. Siellähän sitten käydään sukupolvien ja -puolten välistä romantiikan ja jännityksen siivittämää taistelua. Sellainen pikkukiva pakettihan tämä.