Meriharakat oli kuin runo tai tanssi. Tai ehkä laulu, jos olisin yhtään musikaalinen. Kyllä on suomentajakin ollut taitava. Enpä muista, milloin olisin viimeksi lukenut näin kaunista tekstiä. Ihan tällaista en kai koskaan, mutta ainoastaan Sirpa Kähkösen Neidonkenkä on saanut kauniin kielensä takia minut yhtä hurmioituneeksi, kuin tämä. Ja kaikki ne linnut! Minä niin rakastan lintuja, sydäntä lämmittää tietää, että on olemassa edes yksi kirjailija jossain päin maailmaa, joka rakastaa myös lintuja.
Kirjan tarina on lämmin ja koristeellinen, vaikka päähenkilön, Moiran, pikkusisko makaa koomassa. Mutta suru tuli esiin vain siellä täällä. Yhden kerran itkeä tirautin tämän kirjan kohdalla, ja tämä oli muuten toinen kirja peräkkäin, joka tiristää minusta kyyneleen. Yhden ainoan kerran ja sen teki tämä lause: "... olen... valaan laulu".
Valaan laulu! Voiko enää kauniimmin sanoa? Niin kaunista, kaunista...
Tämä oli myös aakkoshaasteen F.
luin viime kesänä tämän kirjailijan kirjan Noidan rippi. ja olin aivan haltioissani, se oli niin koskettava ja niin kauniisti kirjoitettu, se kosketti minua syvästi, niin etten löydä edes sanoja kuvailemaan sitä tunnetta... suosittelen. olen nyt miettinyt että uskaltaisiko sitä lukea se uudelleen melkein vuoden jälkeen, onko tunne sama vai tuleeko ihmetys että mikä tässä kosketti...!!
VastaaPoistaEhdottomasti lainaan tämän heti kun löydän! Suurkiitos vinkistä!
Poista