perjantai 16. joulukuuta 2016

Heidi Köngäs; Hertta

Olen tähän asti pitänyt älyttömästi Heidi Köngäksen romaaneista, joista Dora Dora oli ehdottomasti paras. Vieläkin se nostattaa kylmät väreet iholle. Mutta Herttaa en kyennyt lukemaan. Tämä jäi kesken. Niin olisin halunnut pitää Hertasta!
Se alkoi jo alusta, kun totesin että tämä on kirjoitettu minä-muodossa. Hertta vaan oli minusta epämiellyttävä ihminen. Tai romaanin ote liian rakkausromaanimainen. Romanttiset tarinat eivät ole suosikkejani, mutta pystyn lukemaan niitä, kun kyseessä on joku Nora Robertsin tyyppinen höttökirjailija, jonka ei ole tarkoituskaan kirjoittaa muuta kuin romantiikkaa. Roberts ei kirjoita historian kipeistä kohdista, aatteista, sodista, traagisista sukukohtaloista... Hertta oli sellainen, mutta rakkaushömpällä sotkettu.
Ja aate, hmph. Kun en tykkää mistään aatteista mihinkään suuntaan. Hertallakin olisi ollut paljon helpompaa, jos ei olisi ollut niin aatteellinen. Olisi jäänyt poika kuolematta, vankilat käymättä ja moni suru surematta. Hemmetin Hertta.
En tiennyt Hertta Kuusisesta oikeastaan mitään, en ollut aikaisemmin edes googlettanut häntä. Tämä nyt ei ole minun aihe eikä minun kirja.

2 kommenttia:

  1. Minä tykkäsin Hertasta ja minusta taas Dora Dora oli kaikessa pelottavuudessaan enemmän rakkausromaanimainen jännityskirja.
    Kirjahan on Köngäksen luomaa fiktiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hitsi kun on vaikea vastata oman blogin kommenttiin, en pärjää robotille =).

      Mutta siis; tosiaan Dora Dorassakin oli oma rakkaussuhteensa. Jännää, miten siinä se ei häirinnyt minua lainkaan, mutta Hertassa häiritsi.

      Poista