Kohtalonpyörä oli minusta hieman parempi kuin
Ingemarssonilta aiemmin lukemani Keltaisten sitruunoiden kahvila. Se oli ihan
täyttä romanttista hömppää, josta tosin pidin siitäkin, mutta Kohtalonpyörässä
oli vähän enemmin syvyyttä.
Tarina alkaa siitä, kun naapurustoon muuttaa uusi asukas.
Salaperäinen, boheemi Jeanette. Tämä tietää Miriamille, Ninalle ja Ellinorille
meheviä juoruja ja ihan uutta aikakautta. Jokainen nainen kokee elämässään
jonkinlaisen murroksen uuden naapurin ansiosta.
Kohtalonpyörä on hyvän mielen kirja, tämmöinen
kesäromaani.
Jos kohtalonpyörä olisi ruokalaji, se olisi mudcake,
mutakakku, joka ravitsee naista sielusta saakka.
Ihana tuo mutakakkuvertaus :)
VastaaPoistaEn ole pitkään aikaan lukenut romanttista viihdettä, ehkä pitäisi kokeilla Ingemarssonia, vaikka ainoa häneltä lukemani kirja oli aika pohjanoteeraus.
Olipa tosi hyvä, että kerroit tuon! Nyt en ainakaan hanki omaksi kesälukemisekseni tuota Ingemarssonin kirjaa (tsekkasin jo blogistasi että sen täytyy olla tuo Matkalaukkumorsian =)). Olin vähän ajatellut ottavani Ingemarssonia kesälomalla mökille mukaan, mutta en nyt taatusti tee sitä, maailma on pullollaan varmoja tapauksiakin.
Poista