torstai 20. joulukuuta 2012

Henning Mankell; Askeleen jäljessä


Hieman harmittaa, kun en kirjastosta löydä varhaisempia Wallandereita, mutta meneehän tämä sarja täältä keskeltäkin aloitettuna. Joskus näissä kirjoissa vaan viitataan menneisiin murhatutkimuksiin ja silloin tekisi mieli sulkea korvat (silmät) siltä varalta, ettei niissä vaan puhuta aikaisempien kirjojen juonesta…? Kurja juttu, jos niin todella tehdään, sitä olisi voinut miettiä kaksi kertaa.
Muuten nämä ovat dekkareiden aatelisia. Siis ainakin jos kielen ja rakenteen ja yleisen vakavastiotettavuuden kantilta katsotaan. Joskus vähän hämmästelen Wallanderin hahmoa, voisiko olla totta, että joku poliisi lähtee ihan yksin vaarallisen murhaajan kannoille ja asettuu näin kuolemanvaaraan. Voiko olla, että poliisi murtautuu rikoksentekijän asuntoon tiirikoimalla itsensä sinne luvatta… eikö mitkään lakipykälät kiellä poliisia omavaltaisesta toiminnasta, eikö aina vaadita vähintään se pari ihan työturvallisuudenkin kantilta. Ja oikeasti: jos jossain riehuu murhaaja, niin voiko olla, että poliisi muka työskentelee yötä-päivää nukkumatta ja työvuoroista piittaamatta. Kun en vaan usko. Työ on vaan työtä ja poliisinkin täytyy saada nukkua yönsä.
Vaan aijai, näistä nautin. Selvästi englanninlakupussin värikkäimpiä karkkeja.

7 kommenttia:

  1. Heh, olen itsekin hämmästellyt, miten vähillä unilla Kurt pärjää... Mutta toisaalta, onhan hänellä välillä vatsa sekaisin, yms ihanan inhimillistä ;) Nämä on ihan parhaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo vatsa sekaisin ja sokerit kans =) aloin laskemaan sivulta 200 sitä, kuinka monta kertaa Kurt laitetaan kuselle ja juomaan vähän vettä. Kymmenen kerran jälkeen menin sekaisin. Lukija pysyy hyvin kärryillä näissä aineenvaihdunta-asioissa...

      Poista
  2. nämä on kyllä todella hyviä kirjoja, olen lukenut koko sarjan. minäkin olen miettinyt että onkohan oikeassa työelämässä tälläisiä poliiseja/miehiä, kauankohan niitä pidettäis palkkalistoilla!!! mutta hyviä kirjoja kyllä,kannattaa lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla kans toiveena lukea koko sarja, voi kun kävisi parempi flaksi kirjastossa...

      Poista
  3. Itse luin vuosia sitten eräällä kesälomareissulla seitsemän ensimmäistä Wallanderia putkeen, sen jälkeen en ole pystynyt niitä lukemaan. Sain yliannostuksen :)

    VastaaPoista
  4. Heh, minulle on myös jäänyt mieleeni joku Wallander-kirja, jossa Kurt ramppasi vessassa joka toisella sivulla. :D

    Tämä on kyllä ihana sarja ja ehdottomasti kannattaisi kyllä lukea järjestyksesä. Viitteitä menneeseen on jonkin verran ja toisaalta Kurttiin pääsee paremmin sisälle, jos lukee järjestyksessä. Tosi omapäinen hahmo, tavallaan surkuhupaisa. Kiva, ettei aina siitä supersankareita, joilla on viiltävä äly ja näyttävät suoraan Hollywoodista tulleilta kiiltokuvilta ;)

    Minulle tuli tippa linssiin lukiessani sarja päätösjakson (Rauhaton mies).

    VastaaPoista
  5. Hmm. Milloinkohan minä vihdoin viimein lukisin ensimmäisen Mankellini...

    VastaaPoista