Läckberg parantaa otettaan kirja kirjalta. Tämä on sarjan neljäs, mutta minulle kolmas.
Saarnaaja oli tavis,
Kivenhakkaajasta pidin jo enemmin ja
Pahanilmanlintu oli vielä sitäkin parempi. Lapsuuden traumat ja lapsiin kohdistuneet sattumukset ovat jotenkin niin järkyttäviä. Ja kun niitä pala palalta kuoritaan auki juonen edetessä, niin eihän kirjaa malttaisi laskea käsistään. Joskus loppuratkaisu kyllä voi tuntua vähän liian huikealta, kuten tässä viittä vaille.
Minä taas pidin Kivenhakkaajasta enemmän kuin Pahanilmanlinnusta, mutta kyllä Läckberg kirjoittaa vetävää dekkaria :)
VastaaPoistaJep, niin kirjoittaa. Harmi etten saanut välistä jäänyttä kirjaa kirjastosta, ilmeisesti ovat aika suosittuja.
Poista