Lepakkomies on Nesbon ensimmäinen Harry Hole –sarjan romaani
ja tekisi mieli sanoa, että sen kyllä huomasi. Tämä ei ollut läheskään niin
hyvä, kuin sarjan myöhäisemmät. Meinasin vieläpä jättää kirjan keskenkin
ainakin kaksi kertaa. Sivulla 70 otin kirjanmerkin välistä ja paukautin kannet
kiinni. En jaksa enää, päätin. Mutta kummasti aloinkin sitten katumaan
päätöstäni ja noukin vielä kerran kirjan käteeni. Ja siitä eteenpäin kirja sai
vähän pontta ja jaksoin kuin jaksoinkin lukea sen. Alku vaan oli kamalan
pitkästyttävä.
Erikoista tässä kirjassa oli se, että tapahtumapaikka
oli Australia ja Harry Hole seikkaili siellä sujuvasti sikäläisten
poliisikunnan ja aboriginaalien seurassa. Eli miljöö oli ainakin
mielenkiintoinen. Aboriginaalit ovat mukavia ja oli kiva lukea heistä, mutta
mielestäni liikaa paneuduttiin heidän faabeleihin ja legendoihin. Aina tuli
uusi vertauskuvallinen tarina, miten kookaburralintu petkuttaa lepakkoa tai
miten paholaisrausku sai pahan maineen jne. Nämä olivat tavallaan juonen
kannalta ihan turhia, olisin mieluummin niiden paikalla ottanut vaikka jonkin
aboriginaaleihin ja heidän menneisyyteensä liittyvän tietoiskun. No sen verran
kuitenkin, että piti googlettaa minkälainen lintu kookaburra oikein on =).Tuo nimi nimittäin oli minulle ennestään tuttu, mutta siinä kaikki.
Jep. Tulihan sitä väkivaltaa, huume- ja alkoholisekoilua,
prostituutiota ja röntyilyä. Ja aika paljon tulikin. Harry Hole menetti kaksi
hammastaan Australian reissun aikana. Mietin, miten monta hammasta hänellä on
varaa menettää tulevien kirjojen ja reissujen aikana. Taitaa hampaat loppua
tuolla röntyilyn määrällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti