tiistai 17. syyskuuta 2013

Jo Nesbø; Lepakkomies



Lepakkomies on Nesbon ensimmäinen Harry Hole –sarjan romaani ja tekisi mieli sanoa, että sen kyllä huomasi. Tämä ei ollut läheskään niin hyvä, kuin sarjan myöhäisemmät. Meinasin vieläpä jättää kirjan keskenkin ainakin kaksi kertaa. Sivulla 70 otin kirjanmerkin välistä ja paukautin kannet kiinni. En jaksa enää, päätin. Mutta kummasti aloinkin sitten katumaan päätöstäni ja noukin vielä kerran kirjan käteeni. Ja siitä eteenpäin kirja sai vähän pontta ja jaksoin kuin jaksoinkin lukea sen. Alku vaan oli kamalan pitkästyttävä.

Erikoista tässä kirjassa oli se, että tapahtumapaikka oli Australia ja Harry Hole seikkaili siellä sujuvasti sikäläisten poliisikunnan ja aboriginaalien seurassa. Eli miljöö oli ainakin mielenkiintoinen. Aboriginaalit ovat mukavia ja oli kiva lukea heistä, mutta mielestäni liikaa paneuduttiin heidän faabeleihin ja legendoihin. Aina tuli uusi vertauskuvallinen tarina, miten kookaburralintu petkuttaa lepakkoa tai miten paholaisrausku sai pahan maineen jne. Nämä olivat tavallaan juonen kannalta ihan turhia, olisin mieluummin niiden paikalla ottanut vaikka jonkin aboriginaaleihin ja heidän menneisyyteensä liittyvän tietoiskun. No sen verran kuitenkin, että piti googlettaa minkälainen lintu kookaburra oikein on =).Tuo nimi nimittäin oli minulle ennestään tuttu, mutta siinä kaikki.

Jep. Tulihan sitä väkivaltaa, huume- ja alkoholisekoilua, prostituutiota ja röntyilyä. Ja aika paljon tulikin. Harry Hole menetti kaksi hammastaan Australian reissun aikana. Mietin, miten monta hammasta hänellä on varaa menettää tulevien kirjojen ja reissujen aikana. Taitaa hampaat loppua tuolla röntyilyn määrällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti