Kaari Utrio; Seuraneiti

Nämä muutama uusimmista Kaari Utrioista on ollut pitkään lukematta ja oikeastaan houkuttaisi aloittaa jo uutta kierrosta (kolmatta!) - niin herkullisia tarinoita Utrio kirjoittaa. Pidän kuin hullu puurosta kaikesta historiallisesta.
Linda Melin on häikäisevän kaunis seuraneiti, mutta valitettavasti köyhän maalaiskappalaisen tytär. Silti neidon kauneus sokaisee niin serkku Claes Carlesonin kuin Victor Waldaunkin. 1830-luvun romanttinen tarina ei voi jättää ketään kylmäksi. Romantiikkaa kaihtavankin on pakko ihailla Utrion mieletöntä historiatuntemusta.  Naisten vaatteiden kuvailu on ihanaa; samoin Helsingin, Iidensalmen ja Kajaanin. Oih ja voih, oih ja voih...
Aikaisemmin Utrion kirjat olivat ehkä armottomampia, säälimättömämpiä ja raadollisempia. Nämä uudemmat sitten vähän lempeämpiä ja romanttisempia. Huumori on säilynyt vuodesta toiseen. Toivottavasti Utrio ei koskaan lopeta kirjoittamista.

Pirjo Tuominen; Perintömaat

Perintömaat –sukuromaani liippasi aika läheltä ihmissuhdehömppää.

Paavo on 7-kymppinen tilansa viimeinen isäntä. Jämäkkä itsepäinen ukonköriläs, lapsetonkin vielä. Vaimo on lähtenyt Espanjaan ja vain lapsipuolet ovat jääneet. Pia, jolla on omia rakkaushuolia kuuluisuuden salarakkaana ja Kai, joka tekee palkattoman rengin töitä isäpuolelleen. Naapurissa asuu Paavon sukulaisnainen Raili, jolla on suunnitelmia Paavon suhteen. Aika hirviö tuo Raili. Niin kuin omalta osaltaan myös Paavo.

Juoni pähkinänkuoressa: mitä käy tilalle, kun Paavosta aika jättää? Lopun vastaus tähän oli minusta hyvin epätyydyttävä.

Pieni silmiinpistävä seikka: kirjan mittaisella matkalla oli joskus mainittu ohimennen Paavon jo edesmenneet vanhemmat nimeltä: Kaisa ja Ilmari. Kirjan loppupuolella käytiin hautausmaalla, jossa hautakivessä luki Kaisa ja Jalmari. No, Ilmari tai Jalmari…

Ihan ok kirja.

Karin Slaughter; Riistetyt

Hyi hitsi, että oli jotenkin karmivaa ja vastenmielistä lukea tämän kirjan tapahtumia. Ja jännittävää ja vangitsevaa. Tarinan vangiksi jää vääjäämättä heti alussa, kun yleisen vessan pöntöstä löydetään 28-viikkoisena syntynyt sikiö. 13-vuotias tyttö, joka on tuonut sinne sikiön repussaan, uhkaa ampua pihalla 16-vuotiaan Markin, mutta joutuukin itse poliisin ampumaksi. Karmean tapahtumaketjun selvittely lähtee tästä. Välillä seurataan lastenlääkäri Sara Lintonin ja poliisipäällikkö Jeffrey Tolliverin uudelleenlämmitettyä suhdetta sekä muistellaan Lenan edellisessä romaanissa kokemaa karmeaa raiskausta. Lena ei herätä paljon sympatioita kuitenkaan, on siinä sen verran tönkkö ja ylimielinen naispoliisi.

Kun on kyse nuorista, aletaan taas puhua pedofiliasta. Kirja on julkaistu v. 2002, jolloin pedofilia on rikoksena ollut jo kaikkien huulilla. Tästä huolimatta poliisipäällikkö Jeffrey opettaa alaistaan Lenaa kertomalla mitä pedofilia tarkoittaa, miksi se on rikollista ja miten sen tunnistaa. Aivan kuin Lena ei olisi koskaan kuullut pedofilian määritelmää.

Toinen ajatuksia herättävä seikka: kirjassa 16-vuotiasta sanottiin pedofiiliksi. On totta, että Suomessa 16 vuotta on seksuaalisuuden käyttäytymisen turvaraja (Amerikoista en tiedä), silti vaikea kuvitella 16-vuotiasta pedofiiliksi, vaikka tottahan se lain nimessä näin taitaa mennä. Ennemminkin pitäisin tätä vielä pedofilian uhrina. Mikä tietenkin (myös kirjassa) voi olla yhtä aikaa kumpaakin. Näin nuorien ihmisten seksi on jotenkin ihan sairasta, kirjan mittaisella matkalla meinasin koko ajan unohtaa, miten nuorista ihmisistä tämä itse asiassa kertookaan. Kun tuon ikäisten suurimpia murheenaiheita pitäisi olla se, miten mopobensa riittää, tuleeko hyvät sutimisjäljet, ei kai vain takki haise tupakalle. Kuka näistä lapsista pitää huolen.

Hyvä, tehokas kirja.

Belinda Bauer; Tappajan katse

Aika ovela pakkaus oli tämä Tappajan katse, joka ei ollut mitenkään jatkoa edelliselle Hautanummi-kirjalle, mutta tapahtumapaikka oli sama ja Hautanummesta tuttu Steven Lamb esiintyi ohimennen tässäkin kirjassa. Tapahtumapaikka, Exmoor, on mielenkiintoista seutua. Sielläkin sataa lunta ja kärvistellään talvipakkasesta, kuten meillä Suomessa. Mutta kuten suomalaista aina hämmästyttää: autot eivät taida pysyä lumisilla teillä missään muualla kuin Suomessa. Vaikka olisi kuinka talvi, niin liekö talvirenkaita tunneta tai eikö niitä käytetä. Ja tämä ei ole ainoa kerta, kun kirjallisuudessa mennään pitkin ojanpohjia ja aitoja lumisilla maanteillä. Ihme pösilöitä. Onneksi me ollaan suomalaisia. Muuten Exmoorin tunnen lähinnä exmoorinponeistaan, näin heppatyttönä tämäkin on tunnustettava.
Jonas Holly on pikkuisen Shipcottin kaupungin poliisikonstaapeli ja ehdottomasti liian tottumaton hoitamaan murhaa. Tästä syystä suuren maailman tutkijatiimi tulee ja talloo Hollyn varpaille. Ms-tautia sairastava Lucy-vaimo on varmaan toista mieltä. Mikä mielenkiintoinen verkko. Näppärä pikkuteos, joka pyrki ihan herättelemään tunteita. Kas vain.

Kristina Ohlsson; Daavidintähdet

Daavidintähtiä on kehuttu monissa blogeissa, mutta jotenkin tämä jäi aika tusinadekkariksi. En nyt hirveästi saa mitään irti tästä. Hyvä ja tehokas opus täynnä tiukkaa tavaraa, mutta niin perus. Onko se juutalaisuus mikä vähän tökkii. Juutalaiset ja palestiinalaiset. Politiikka. Jerusalem. Nääh. Ihan kiva, jos se riittää.

Kristina Ohlsson; Paratiisiuhrit

Löysin vuoden ensimmäisiksi kirjoiksi kirjastosta Ohlssonin dekkarit numero 4 ja 5. Minulta jäi nyt kolmas välistä, mutta oli pakko saada nämä sitä seuraavat lainattua, kun ne huutelivat palautettujen hyllyssä äänekkäästi.
Monessa blogissa oli haukuttu tätä lentokonekaappausteemaista Paratiisiuhria. Miksiköhän. Minä pidin tästä oikein kovasti. En ole muistaakseni lukenut koskaan mitään lentokonekaappausaiheista kirjaa, telkkarista niitä kyllä on tullut. Ehkä pikkuisen liikaa pituutta ja toistoa oli kirjalle keksitty, mutta ei häiritsevissä määrin.
Arlandasta New Yorkiin matkalla oleva lentokone kaapataan. Lennon kapteenina on Karim Sassi ja lentoperämiehenä Erik Recht - rikospoliisi Alex Rechtin poika. Melko pian käy ilmi, että Karim Sassilla on jotain tekemistä kaappauksen kanssa. Erik joutuu melkoisen paineen alaiseksi kymmenien tuhansien kilometrien korkeudella. Yhdysvallat on ilmoittanut, että heidän ilmatilaan ei ole asiaa ja terroristien kanssa ei neuvotella.
Maan kamaralla Alex ja tiimi käy kovaa kamppailua selvittääkseen tilannetta. Siviilitutkija Fredrika Bergman on jälleen mukana. Omaa osuuttaan hoitaa turvallisuuspoliisin terrorisminvastaisen yksiön johtaja Eden Lundell.