torstai 14. tammikuuta 2016

Karin Slaughter; Riistetyt



Hyi hitsi, että oli jotenkin karmivaa ja vastenmielistä lukea tämän kirjan tapahtumia. Ja jännittävää ja vangitsevaa. Tarinan vangiksi jää vääjäämättä heti alussa, kun yleisen vessan pöntöstä löydetään 28-viikkoisena syntynyt sikiö. 13-vuotias tyttö, joka on tuonut sinne sikiön repussaan, uhkaa ampua pihalla 16-vuotiaan Markin, mutta joutuukin itse poliisin ampumaksi. Karmean tapahtumaketjun selvittely lähtee tästä. Välillä seurataan lastenlääkäri Sara Lintonin ja poliisipäällikkö Jeffrey Tolliverin uudelleenlämmitettyä suhdetta sekä muistellaan Lenan edellisessä romaanissa kokemaa karmeaa raiskausta. Lena ei herätä paljon sympatioita kuitenkaan, on siinä sen verran tönkkö ja ylimielinen naispoliisi.
Kun on kyse nuorista, aletaan taas puhua pedofiliasta. Kirja on julkaistu v. 2002, jolloin pedofilia on rikoksena ollut jo kaikkien huulilla. Tästä huolimatta poliisipäällikkö Jeffrey opettaa alaistaan Lenaa kertomalla mitä pedofilia tarkoittaa, miksi se on rikollista ja miten sen tunnistaa. Aivan kuin Lena ei olisi koskaan kuullut pedofilian määritelmää.
Toinen ajatuksia herättävä seikka: kirjassa 16-vuotiasta sanottiin pedofiiliksi. On totta, että Suomessa 16 vuotta on seksuaalisuuden käyttäytymisen turvaraja (Amerikoista en tiedä), silti vaikea kuvitella 16-vuotiasta pedofiiliksi, vaikka tottahan se lain nimessä näin taitaa mennä. Ennemminkin pitäisin tätä vielä pedofilian uhrina. Mikä tietenkin (myös kirjassa) voi olla yhtä aikaa kumpaakin. Näin nuorien ihmisten seksi on jotenkin ihan sairasta, kirjan mittaisella matkalla meinasin koko ajan unohtaa, miten nuorista ihmisistä tämä itse asiassa kertookaan. Kun tuon ikäisten suurimpia murheenaiheita pitäisi olla se, miten mopobensa riittää, tuleeko hyvät sutimisjäljet, ei kai vain takki haise tupakalle. Kuka näistä lapsista pitää huolen.
Hyvä, tehokas kirja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti