Hyi hitsi, että oli jotenkin karmivaa ja vastenmielistä
lukea tämän kirjan tapahtumia. Ja jännittävää ja vangitsevaa. Tarinan vangiksi
jää vääjäämättä heti alussa, kun yleisen vessan pöntöstä löydetään
28-viikkoisena syntynyt sikiö. 13-vuotias tyttö, joka on tuonut sinne sikiön
repussaan, uhkaa ampua pihalla 16-vuotiaan Markin, mutta joutuukin itse
poliisin ampumaksi. Karmean tapahtumaketjun selvittely lähtee tästä. Välillä
seurataan lastenlääkäri Sara Lintonin ja poliisipäällikkö Jeffrey Tolliverin
uudelleenlämmitettyä suhdetta sekä muistellaan Lenan edellisessä romaanissa
kokemaa karmeaa raiskausta. Lena ei herätä paljon sympatioita kuitenkaan, on
siinä sen verran tönkkö ja ylimielinen naispoliisi.
Kun on kyse nuorista, aletaan taas puhua pedofiliasta. Kirja
on julkaistu v. 2002, jolloin pedofilia on rikoksena ollut jo kaikkien
huulilla. Tästä huolimatta poliisipäällikkö Jeffrey opettaa alaistaan Lenaa
kertomalla mitä pedofilia tarkoittaa, miksi se on rikollista ja miten sen
tunnistaa. Aivan kuin Lena ei olisi koskaan kuullut pedofilian määritelmää.
Toinen ajatuksia herättävä seikka: kirjassa 16-vuotiasta
sanottiin pedofiiliksi. On totta, että Suomessa 16 vuotta on seksuaalisuuden
käyttäytymisen turvaraja (Amerikoista en tiedä), silti vaikea kuvitella
16-vuotiasta pedofiiliksi, vaikka tottahan se lain nimessä näin taitaa mennä. Ennemminkin pitäisin tätä vielä pedofilian uhrina.
Mikä tietenkin (myös kirjassa) voi olla yhtä aikaa kumpaakin. Näin nuorien
ihmisten seksi on jotenkin ihan sairasta, kirjan mittaisella matkalla meinasin koko
ajan unohtaa, miten nuorista ihmisistä tämä itse asiassa kertookaan. Kun tuon
ikäisten suurimpia murheenaiheita pitäisi olla se, miten mopobensa riittää,
tuleeko hyvät sutimisjäljet, ei kai vain takki haise tupakalle. Kuka näistä
lapsista pitää huolen.
Hyvä, tehokas kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti