tiistai 24. tammikuuta 2017

Karin Slaughter; Yli rajan




Vuoden ensimmäistä romaania luin näin pitkään. Lukuvauhti on selvästi vähän hidastunut. Onneksi. Mutta pitäydyn edelleen paljolti dekkareissa. Kuinkahan paljon lukemattomia dekkareita kirjastossa vielä on, kuinka pitkään niitä riittää. Vau, ihana ajatus.
Eipä ollut huono tämä Slaughterin Will Trent/Sara Linton –sarjan jännäri. Ei tosin ”Slaughterin paras”, kuten kansiteksti väittää. Monet aikaisemmista ovat olleet parempia ja nyt näyttää että sarjan seuraavakin on parempi, vaikka olen vasta ensimmäisen luvun sitä lukenut. Hyvä kuitenkin tämäkin.

Yli rajan (engl. Fallen – langennut kuvaa paremmin juonta, vaikka tavallaan langetessaan menee yli jonkun rajan) sisälsi aika vaikeita rikollisjengikuvioita, joista en oikein millään pysynyt kärryillä. Oli mustien amerikkalaisten, aasialaisten, valkoisten jengejä ja Los Texicanosia ja Mexicanosia… sitten kun nimet olivat vielä jotain niin käsittämätöntä kuin Ricardo ja Choo, niin tällaisen putkiaivon on vaikea muistaa kuka vihaa ketä, ketä ammuttiin ja miten tämä piiri pyörii.
Vaan ei hätää, sillä ei oikeasti ollut väliä. Kidnauppausteemaisessa dekkarissa riitti vauhtia ja jännitystä. Eläkkeelle jääneen ja kidnapatun poliisin perässä ovat niin tämän tytär Faith, (poliisi hänkin sekä Will Trentin työpari), sekä Willin pomo Amanda ja ihastus Sara Linton. Vanha tuttumme lastenlääkäri Linton.
Willin ja Saran suhteessa ollaan tultu jo ihan uuteen vaiheeseen. Kiehtova lisäpiirre. Ja inhottava inhottava Angie! Willin ns. vaimo, joka on ilkeä ja irvokas. Mitähän Angien varalle vielä tulevissa romaaneissa varataan...
Kirjassa oli jonkin verran karmeita pahoinpitelykuvauksia ja raakuutta, mutta ei mitään sellaista, mitä ei lukien kestäisi.

Pisti silmään: kirja on kirjoitettu vuonna 2011. En tiedä miten Amerikassa älypuhelimet ovat yleistyneet, mutta joka kerta, kun tekstissä esiintyi puhelin, se oli ÄLYpuhelin (smartphone?). Nykykielessä ei erikseen sanota, että ”se-ja-se kaivoi esiin älypuhelimensa taskusta” tai ”Amanda tarkasti viestit älypuhelimestaan”. Tässä on tekstin piirre, joka ei kestä ajan hammasta. Meidän ajan puhelin on aina älypuhelin. Harmi kun olen vähän kieli-invalidi, enkä tiedä miten englanniksi arjessa kännyköistä puhutaan. Ovatko ne cell phone vai smartphone, suomeksi se on aina kännykkä, kummassakin tapauksessa.

2 kommenttia:

  1. Karin Slaughter on minulle must-kirjailija. Olen lukenut kaikki suomennokset, joissa esiintyy Sara Linton ja/tai Will Trent.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kyllä tämä on ihan superviihdettä!

      Poista