tiistai 4. heinäkuuta 2017

Sirpa Kähkönen; Tankkien kesä



Ja sitten asiaan. Ihana ihana Sirpa Kähkönen. Kuopio-sarjassa ollaan päästy jo kauas sota-ajasta (vuoteen 1968), mutta edelleen sodan muistot elävät kirkkaina ja ahdistavina monien ihmisten pään sisässä. Tämä kirja herätti kauheasti tunteita, mielenkiintoa ja janoa saada tietää lisää. Olen pikkuisen liian nuori tietääkseni mitään Biafran nälänhädästä tai Neuvostoliiton tankkien hyökkäämisestä Prahaan. Mielenkiintoista oli, miten kovasti ne vaikuttivat kuopiolaisystäviemme arkeen. Oliko Neuvostoliiton pelko niin kova, miten ihmeessä Prahan valloitus vaikutti noin paljon ihmisiä täällä Suomessa!? Tästä olisi kiva kuulla aikailaisten kokemuksia. Aivan kiehtovaa, en olisi uskonut! Kirjassa esiintyy edelleen Anna ja Lassi Tuomi, Hilla-lapsenlasi, Hilda, Juho Tiihonen… nämä niin tutuiksi tulleet ystävät vuosien takaa. Ihan kaikkia en muistanut hyvin. Kirjan lopusta löytyi sitten se henkilöluettelokin.
Voi herttinen sentään, mikä taideteos taas maalattu näille sivuille. Vieläkin jaksan eläytyä tähän, vaikka nyt olen vähän eri tavoin herkistynyt kuin aikaisemmissa sarjan kirjoissa. Tankkien kesässä aika on lähes pysähtynyt, se valuu eteenpäin minuutti minuutilta verkalleen, rauhaisasti.
Kirjassa ei ole yhtä pääkertojaa, vaan päähenkilö-kertoja vaihtuu luku luvulta. Ja oman taianomaisen, aivan kylmiä väreitä ja kyyneleitä nostattavan lisän tuo se, että muutamalla luvulla on hieman erilainen kertoja: yhdessä se on Valkeisenpuro, toisessa tankki, kolmannessa purkutuomion saanut talo, jonka seinän tapetteja on ajan kuluessa useat kädet hyväilleet ja lattialankkuja monet jalat polkeneet. Voi Kuopio! Voi lehtikuuset!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti