Ja sitten asiaan. Ihana ihana Sirpa Kähkönen.
Kuopio-sarjassa ollaan päästy jo kauas sota-ajasta (vuoteen 1968), mutta
edelleen sodan muistot elävät kirkkaina ja ahdistavina monien ihmisten pään
sisässä. Tämä kirja herätti kauheasti tunteita, mielenkiintoa ja janoa saada
tietää lisää. Olen pikkuisen liian nuori tietääkseni mitään Biafran
nälänhädästä tai Neuvostoliiton tankkien hyökkäämisestä Prahaan.
Mielenkiintoista oli, miten kovasti ne vaikuttivat kuopiolaisystäviemme arkeen.
Oliko Neuvostoliiton pelko niin kova, miten ihmeessä Prahan valloitus vaikutti
noin paljon ihmisiin täällä Suomessa!? Tästä olisi kiva kuulla aikalaisten kokemuksia. Aivan kiehtovaa, en olisi uskonut! Kirjassa esiintyy edelleen
Anna ja Lassi Tuomi, Hilla-lapsenlasi, Hilda, Juho Tiihonen… nämä niin tutuiksi
tulleet ystävät vuosien takaa. Ihan kaikkia en muistanut hyvin. Kirjan lopusta
löytyi sitten se henkilöluettelokin.
Voi herttinen sentään, mikä taideteos taas maalattu
näille sivuille. Vieläkin jaksan eläytyä tähän, vaikka nyt olen vähän eri
tavoin herkistynyt kuin aikaisemmissa sarjan kirjoissa. Tankkien kesässä aika
on lähes pysähtynyt, se valuu eteenpäin minuutti minuutilta verkalleen,
rauhaisasti.
Kirjassa ei ole yhtä pääkertojaa, vaan päähenkilö-kertoja
vaihtuu luku luvulta. Ja oman taianomaisen, aivan kylmiä väreitä ja kyyneleitä nostattavan
lisän tuo se, että muutamalla luvulla on hieman erilainen kertoja: yhdessä se
on Valkeisenpuro, toisessa tankki, kolmannessa purkutuomion saanut talo, jonka
seinän tapetteja on ajan kuluessa useat kädet hyväilleet ja lattialankkuja
monet jalat polkeneet. Voi Kuopio! Voi lehtikuuset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti