Irma-Riitta Järvinen (toim.); Pieni lintukirja - Suomalaista kansanperinnettä

Pieni lintukirja - suomalaista kansanperinnettä koostui lähinnä 30-luvulla kerätyistä sitaateista lintu-uskomusten piirissä. Odotin itse asiassa kirjalta vähän toista; toivoin siltä tietokirjamaisempaa analyysiä ja syvempää tutkiskelua siitä, miten nämä uskomukset ovat voineet saaneet alkunsa. Itse tutkin lintuja paljon, ehkä siksi odotuksenikin olivat toisenlaisia.

Yllättävän monet sitaatit ja uskomukset olivat minulle täysin vieraita. Lähinnä tämä oli tuttu: "kun sä kuulet kuikan äänen, älä mene järven jäälle".
Useimmat uskomukset olivat vähän vastenmielisiä ja surullisia. Toimittaja jälkisanoissaan viittaakin tähän. Ennen lintua, eläintä tai luontokappaletta pidettiin selvästi vain esineenä ja ihmisen hyötytarkoitukseen sopivana. Nekin uskomukset, joissa tavallaan ihailtiin jonkin linnun hienoa kiiltävää sulkapeitettä tai ominaisuutta, olivat sitä vain kuolleen ja metsästetyn linnun kohdalla. Linnuilta revityt jalat, kielet, leikatut siivet ja hirtetyt poikaset eivät mieltä ylennä.

Uskomukset ovat olleet äärimmäisen naiiveja: Kun näkee huuhkajan, siitä seuraa huono onni: eräässä talossa oli huuhkajan esiintymisen jälkeen kuollut kaksi poikaa, toinen kotona ja toinen meni Amerikkaan ja kuoli siellä.
No mutta. Tässä uusi ja vähintään yhtä tosi: kun näkee huuhkajan lenkkeillessä, siitä seuraa hyvä onni: seuraavana päivänä menee auto katsastuksesta läpi.

Kirja oli... no, sanotaan nätisti että mielenkiintoinen, mutta en voi suositella tätä muuta kuin erittäin intohimoiselle (suomenkielen/kansanperinteen) harrastajalle. Lintuharrastajalle tämä ei kyllä anna oikein mitään.


Helmet 2017 -haasteessa kirja käy kohtaan:
22. Kuvitettu kirja