Vera Stanhope löytää lumimyrskyssä tien laitaan ajaneen auton, jonka ovi on auki ja sisällä lastenistuimessa istuu pikkulapsi. Äitiä ei näy missään. Vera nappaa lapsukaisen mukaansa ja pelastautuu lumimyräkästä läheiseen kartanoon. Siellä istutaan päivällispöytään ja illan päätteeksi kartanon pihalta löytyy naisen ruumis.
Vera touhuaa taas tuttuun tapaansa höyryjunan hienostuneisuudella. Veran northumberlandinen murre on suomeksi käännettynä välillä ärsyttävää tai keinotekoista. Vähäpoika on kyllä sievä ilmaisu pikkupojalle, mutta likattelu - likka sitä ja likka tätä - sai minut jotenkin vääntelehtimään tuolillani. Juoneltaan dekkarina sellainen kolmen tähden pläjäys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti