Onpas muuten jännä juttu. Tiedän lukeneeni joskus aikoinaan muutaman Tuija Lehtisen kirjan, mutta ilmeisesti niistä on sitten jo yli kymmenen vuotta, koska ainakaan tämän blogin aikana ei ole listassani yhtään Lehtistä. Olen pitänyt listaa lukemistani kirjoista jo vuodesta 2011 alkaen. Lehtinen kirjoittaa kotimaista chick litiä, joka ei ole varsinaista lempikirjallisuuttani. Pensionaatti Huojuvan talon kansikuva on ihastuttava, tarina taas vähän matalalentoinen ja siinä on jotain... kylmää? Ilkeää? Päähenkilö tuntuu kielteiseltä ja valmiilta vihaamaan kaikkia. Lähinnä koiria ja muita eläimiä. Lapsia. Miehiä. Luontoa. Tässä on jotain... vaikeaselkoista. En usko, että kirjasta kumpuava koira- ja kaikki muu viha on oikein normaalia. Tai sanotaan että, hm... kaikuuko sieltä kirjailijan oma ääni rivien välistä. Päähenkilö on saarella paossa epäonnistunutta suhdettaan ja tutustuu siellä uusiin tyyppeihin. Paljon keinotekoista kanssakäymistä, ei kukaan oikeasti tutustu kirjan tavoin uusiin ihmisiin ja kommunikoi näiden kanssa, kuten kirjassa. Mutkat suoriksi. Kirja ansaitsee puolitoista tähteä. Silti aion jatkossakin lukea Lehtistä, asiaa pitää tutkia tarkemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti