Jo Nesbø; Verta lumella I

Muutamista blogeista olen lukenut että Verta lumella I:stä ei olla oikein pidetty. No, minä taas pidin! Tämä oli pikkukiemura, vähän niin kuin kieli poskessa ja vänkkärästi kieräisty tarina. Sellainen, jossa lukija saa monta kertaa sormilleen, kun on kuvitellut miten asiat menevät. Tavallaan Nesbo vie lukijaa kuin pässiä narussa ja lopulta sitä sitten saa naurahtaa itselleen, että miten onkin ollut niin höynäytettävissä.

Kirjan päähenkilö on Olav, joka piirtyy mielikuviini juuri sellaisena ihmisenä, kuin suomalainen poppirenkutus ”mies jonka ympäriltä tuolit viedään…”. Täsmälleen! Tämmöinen pikkuisen jäykkä, tosikko, ei oikein hyvä missään, mutta riittävän hyvä ihan kaikkeen tavalliseen. Mies, jonka sukunimi mieleen ei jää. Olav on siis palkkamurhaaja, koska hän ei oikein osaa tehdä mitään muutakaan. Ja sittenkin jotain voi mennä pieleen. Pahasti. Ja kun sankarimme yrittää korjata tapahtunutta, menee entistä pahemmin pieleen.

Odotan oikeasti kovasti sitä seuraavaa sarjan kakkososaa.

Matti Rönkä; Levantin kyy

Levantin kyy päättää Viktor Kärppä –sarjan, josta olen nauttinut suunnattomasti. Mutta on tosi hyvä aika lopettaa nyt. Tätä samaa juonta ei kyllä yhtään voisi pitkittää enää. Muuten juoni alkaisi olla saman toistoa. Ja onhan se tähänkin asti sitä vähän ollut, mutta jokaisessa romaanissa on ollut kuitenkin oma keissinsä, vaikkakin samoissa kehyksissä.

Tämä viimeinen oli surullinen, haikea, tummasävyinen. Että elämä sitten menee niin kuin menee eikä siinä oikein vastaankaan voi pyristellä. Hyvää matkaa tappajan näköiselle miehelle.

Eppu Nuotio; Maksu

Maksu on kolmas Pii Marin -sarjan dekkareista. Vetäisin tämän hyllystä ihan hatussa enkä edes yrittänyt etsiä sarjan ensimmäistä tai kolmatta. Siis aivan vieras käyttäytymistapa minulle! Näiden kansien väliin mahtui ihan kiva sujuva dekkari pikkulapsen kidnappaamisesta ja nuoren miehen pahoinpitelystä. Koska en ole lukenut aikaisempia kirjoja, en tiedä ketkä näistä kirjan hahmoista oli vakiohenkilöitä Pii Marinin lisäksi. Siinäpä muuten kiva nimi. Piin veli ehkä? Työkaverit? Kaksi mainittua poliisia, joiden nimiä en edes muista? Jotain ihmissuhdesoppaa sillä suunnalla oli.
Seuraavaksi on hankittava lisää Pii Marin -kirjoja ja otettava selvää, mistä näissä on kyse.

Nora Roberts; Jotain sinistä

Jotain sinistä on Robertsin äkkimakean hääsarjan neljäs ja viimeinen osa, vaikka jo edellistä osaa lukiessani olin ihan varma, että sen täytyi olla ainakin kymmenes. Niin puuduttavalta tämä sama juoni kirjasta toiseen alkoi tuntua. Mutta nyt se on selätetty.
Tässä viimeisessä jaksossa hääpalveluyrityksen pääjehu Parker saa mielitiettynsä. Jokainen aikaisempi kirja on noudattanut samaa kaavaa. Mies kullekin osa-alueensa taiturille: hääkakkujen leipojalle, häävalokuvaajalle, hääkukkaspesialistille...
No se mitä oikeasti eniten ihmettelen ja päivittelen, on tuo amerikkalainen järjetön häähössötys. En voinut kuin puistella päätäni, kun luin minkälaisia määriä kukkakoristeluitakin häihin käytetään. Missä ekologisuus? Ei ihme että maailma kulkee tuhoaan kohti ja jääkarhujen jäätiköt sulavat. Hei sinä hääkukkaihminen: etkö ajattele yhtään jääkarhunpentuja! Ja hei sinä Nora Roberts; miksi edes haluat luoda tuollaisen vision lukijalle!?
Ja entä sitten ne kakut: miten niitä voi tehdä muka niin paljon etukäteen, edes pakkaseen. Kyllä ne eivät säily.

Sirpa Tabet; Varjomies

Tämä on ensimmäinen lukemani Sirpa Tabetin romaani, enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Ehkä odotin jotain vähän vakavampaa ja syvempää tekelestä. Tabet on sentään kirjoittanut paljon suosittuja romaaneja. Siksi tuli vähän yllätyksenä, miten heppoinen rakennelma Varjomies oli. Kevyt jännäri, joka ei todellakaan kestä tarkempaa tutkiskelua. Mutta samalla hyvin helppolukuinen ja viihdyttävä, jos ei anna keveyden häiritä.

Leeni on yksinhuoltajaäiti, jonka luokse saapuu mies tekemään tarjouksen. Saat rahaa niin paljon, että voit tehdä elämälläsi mitä haluat, kunhan matkustat muutaman viikon turistimatkalle etelään. Leeni tekee tämän ja palatessaan kotiin hänet pysäytetään lentoasemalla: Leenin koti on poltettu. Eikä pelkästään koti, vaan talostä löytyy myös palanut vainaja. Tästä lähdetään.No kuinka ollakaan; Leeni on vaikeuksissa.

Ärsytti miten Leeni oli sokea rahanahneudessaan. Hän ajeli taksilla, osteli vaatteita itselleen ja leluja tyttärelleen. No, jos minä olisin ollut Leeni, niin en olisi kyllä pistänyt haisemaan noin paljon. Siis vaatteita ja televisioita, elokuvia, taksimatkoja..? Ihan meni nyt rahat hukkaan. Leeni on tyhjäpää viaton idiootti ja valitettavasti tyhmä kuin saapas.

Mutta kuten arvata saattaa, niin eihän tällaisesta vilunkipelistä seuraa kuin harmia. Voi sinua tyhmää Leeniä.