Henning Mankell; Palomuuri

Kaksi murrosikäistä tyttöä murhaa taksikuskin kuin hetken mielijohteesta, eivätkä oikein osaa kertoa kuulusteluissa syytä tälle teolle. Poliisit ovat ymmällään. Toinen ruumis löytyy ystadilaiselta parkkipaikalta, mutta tällä kertaa kuolema todetaan luonnolliseksi. Jokin seikka kuitenkin yhdistää näitä kahta. Toinen murhasyytteessä olevista tytöistä onnistuu pakenemaan poliisilta. Miten kansainvälinen maailmanpankkiin ja kansantalouteen liittyvä hakkerointiyritys liittyy tähän kaikkeen? Wallanderin tiimille tulee melkoinen suo kahlattavaksi.

Tietokoneet ja tietoverkot ei ole koskaan ollut Kurt Wallanderin vahvimpia puolia, siksi tällä kertaa joudutaan turvautumaan poliisin ulkopuolelle, nuorukaiseen joka tuntee nämä kuin omat taskunsa. Tästä aiheutuu vaaraa kaikille asianosaisille.

Kirja oli mukavan paksu, mutta vähän tökki sanavalinnat. Kirjan nimi oli vielä ihan ok, kaikkihan tuntee palomuurin, ohjelman joka koneelle asennetaan estämään ulkopuolisten tahojen hyökkäykset oman koneen kimppuun. Mutta kaikki muu oli jotenkin tosi lässyttävään tapaan selitetty. Ei puhuttu viruksista ja troijalaisista, takaporteista ja haavoittuvuuksista, vaan tietoverkoissa vaanivista pimeistä yöeläimistä. Meille tutut tietotekniset ilmaukset olivat korvattu aivan ihmeellisillä keksityillä termeillä. Edes Kurt Wallander ei voi olla niin tyhmä, että hänelle asiat täytyy kertoa niin lapsellisella tavalla. Ja niitä selitettiin ja jauhettiin todella itsepintaisesti. Siitä huolimatta lukunautintohan tämäkin oli.