tiistai 4. helmikuuta 2014

Nora Roberts; Valkokankaan varjot

Cilla ostaa vanhan sukutalonsa remontoidakseen sen kuntoon ja paneutuu samalla suvun menneisiin mysteereihin. Näissä tarinoissa naapurissa aina asuu sopivasti rakkaus. Mikähän todennäköisyys oikeasti sille olisi, että naapurissa asuu juuri sopivan ikäinen ja sopivan sinkku mies? Ei tule kuuloonkaan, että siellä asuisi 80-vuotias papparainen. Tai komea nuorimies, joka sattuukin olemaan jo valmiiksi naimisissa. Robertsin maailmassa kaikki on paljon paremmin. En nyt muista tähän hätään yhtään Robertsia, jossa naispäähenkilö iskisi naimisissa olevan miehen. Ja sitten seuraisi salarakkautta, suhdesoppia ja eroriitoja. Eroja kyllä tapahtuu, mutta ne ovat tapahtuneet jo vuosikausia aikaisemmin, ennen kuin päähenkilöt edes tapaavat toisiaan. Jokin selitys täytyy sillekin olla, että Robertsin päähenkilöllä on aina paremmat suhteet isäänsä, kuin äitiin, joka taas kuvataan usein ilkeäksi haihattelijaksi. Ihan höttöä ja hattaraa. Kyllä minä nämä robertsit vielä läpi kahlaan =).


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti